Ilmapallokivi on helsinkiläisen Maria Viljan kuudes kuvakirja. Taiteen maisteriksi valmistuneelle Viljalle teksti ja kuva ovat kirjoja tehdessä yhtä tärkeitä.
Maria Vilja teki kuvakirjan lasten köyhyydestä – ”Me emme saa samoja pelikortteja, ja elämä on sairaan epäreilua”
Helsinkiläinen lastenkirjailija ja kuvittaja Maria Vilja käsittelee kirjoissaan aiheita, jotka vaivaavat häntä. Ilmapallokivi-kirjaan vaikutti tausta seurakunnan diakoniatyöntekijänä.
Maria Vilja, sinulta ilmestyi kirja Ilmapallokivi, joka käsittelee lasten kokemaa eriarvoisuutta ja lapsiperheiden köyhyyttä. Miksi halusit tehdä sen?
– Teen kuvakirjoja aiheista, jotka vaivaavat minua. Tämä aihepiiri on vaivannut pitkään. Epäoikeudenmukaisuus tuntuu minusta usein sietämättömältä.
– Ensimmäiset versiot tekstistä kirjoitin vuosia sitten. Uutiset hallituksen toimista ja lapsiperheiden tilanteen vaikeutumisesta saivat minut ajattelemaan, että haluan tehdä kirjan valmiiksi nyt.
Keitä ovat kirjan päähenkilöt?
– Panu ja Rami ovat ehkä viisivuotiaita poikia, viskarilaisia. He ovat hyvät kaverukset, joilla on perheissään erilainen taloudellinen tilanne. Pääosin se ei kaveruutta varjosta, mutta nousee joskus pintaan. Nämä ovat asioita, joita lapset eivät kauheasti sanoita, mutta tuntevat ja aistivat.
– Olen kirjoittanut moneen kirjaani yhden vanhemman, sillä silloin tarinaan voivat samaistua monenlaiset perheet. Nyt keskeisenä henkilönä on Panun äiti. Avoimeksi jää, onko äidillä puolisoa tai Panulla sisaruksia. Perhe elää jollain lailla sosiaaliturvan varassa, mutta en kuvaa tarkasti, mitkä tapahtumat ovat johtaneet tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen.
– Hahmoni eivät suostu lokeroihin, kuten eivät tosielämänkään ihmiset. Pyrin siihen, että he olisivat monenlaisia. Huomaan, etten itsekään tunne heitä läpikotaisin.
Olet työskennellyt aiemmin kirkon diakoniatyöntekijänä. Miten se vaikutti Ilmapallokiven syntyyn?
– Työskentelin kirkossa muutamana vuonna 2010-luvun alussa. Tein diakoniatyötä Olarin seurakunnassa Espoossa. Lähdin aikanaan sosiaalialalle, koska halusin tehdä merkityksellistä työtä ja antaa nähdyksi tulemisen kokemuksen ihmisille, jotka muuten jäävät näkymättömiksi. Sama tausta-ajatus minulla on nyt kirjoja tehdessäni.
– Diakoniatyöstä minuun tarttui ajattelutapa, josta en pääse enkä halua eroon. Elämä on haurasta, kaunista ja outoa eteenpäin könyämistä. Minua ärsyttää sellainen ylimielisyys, että jotkut ihmiset olisivat ansainneet kaiken ylenpalttisen hyvän, mitä heillä on, ja toiset eivät vain olisi tehneet jotain oikein ja riittävästi. Me emme saa samoja pelikortteja, ja elämä on sairaan epäreilua.
Mitä kirjasi Ilmapallokivi kertoo tämän päivän Suomesta?
– Luulisi, että kuka tahansa oikeudentuntoinen ihminen, joka pääsee päättämään yhteisistä asioista, haluaisi tehdä maailmasta reilumman. Mutta se ei ole niin. Panu valittaa kirjassa, että lasten pitää leikkiä reilusti ja jakaa kaikki tasan, vaikka aikuisetkaan eivät tee niin. Hän on huomannut sen, minkä monet lapset tulevat huomaamaan.
– Meillä Suomessakin toiset saavat ihan eri lähtökohdat kuin toiset, tai sitten lähtökohdat voivat olla hyvätkin, mutta kaikki viedään.
”Kuvakirjan tarina voi olla tosi pieni tai valtavan suuri”, Maria Vilja sanoo.
Mitä olet ammentanut kirjaan omasta lapsuudestasi tai omasta vanhemmuudestasi kahden alakouluikäisen äitinä?
– Kuvakirjoja tehdessäni en kirjoita itsestäni tai omasta perheestäni. Tätä kirjaa tehdessä ei silti varmasti ollut haittaa kasvuvuosien kokemuksista 1990-luvun Espoon Viherlaaksossa. Kaikilla oli silloin varmasti enemmän tai vähemmän niukkaa.
– En väitä tietäväni omakohtaisesti, miltä sietämätön taloudellinen stressi tuntuu. Halusin varmistaa taustakeskusteluilla, että kirjani on kiinni tämän päivän ihmisten kokemuksissa. On selvää, että pääkaupunkiseudullakin on aivan valtavia eroja todellisuuksissa jopa saman alueen sisällä, samoissa päiväkotiryhmissä ja luokissa.
– Suhtaudun kauhulla ja kunnioituksella siihen, että olen aikuinen ja kirjoitan lasten kokemuksista. Minua helpottaa se, etten ole koskaan alkanut pitää itseäni kokonaan aikuisena. Lapsen maailmani ja leikkini ovat siirtyneet kirjoittamiseen ja kuvien tekemiseen.
Millainen väline kuvakirja on yhteiskunnallisten aiheiden käsittelemiseen?
– Lapset ja vanhemmat tarvitsevat kirjoja asioista, jotka heidän elämässään ovat läsnä. Kuvakirja sopii monenlaisten aiheiden käsittelyyn, niin yhteiskunnallisten kuin psykologistenkin.
– Koska kuvakirjan muoto on tiivis, sillä voi reagoida aikaan ehkä joustavammin ja nopeammin kuin toisentyyppisellä kirjallisuudella.
Millainen on hyvä lukuhetki lasten kanssa?
– Sellainen, josta aikuinenkin nauttii. Parasta on, jos kirja tarjoaa pureskeltavaa sekä lapsille että vanhemmille. Se on epäolennaista, tykkäävätkö kaikki kirjasta yhtä paljon. Keskustelut ovat joka tapauksessa tärkeitä.
– Kun teen uutta kirjaa, luen sen tekstejä lapsilleni. He tykkäävät katsoa, kun piirrän ja kommentoivat kriittisesti, jos jokin näyttää heistä oudolta. Kun kirja on valmis, luemme sen lasten kanssa yhdessä kerran. Myöhemmin puolisoni voi jatkaa lukemista, jos tahtoo.
– Kuvakirja alistetaan helposti pedagogiikalle. Halutaan, että sen kautta voidaan käsitellä jotakin asiaa. Kuvakirjoja voi kuitenkin lukea myös ihan vain siksi, että ne ovat kirjallisuutta ja usein lapsen ensimmäisiä kontakteja visuaaliseen taiteeseen.
Maria Vilja oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2024 kirjallaan Kesän ainoa kaunis päivä. Vuonna 2025 hän sai Rudolf Koivu -palkinnon, joka jaetaan parhaasta lasten- tai nuortenkirjan kuvituksesta.
Maria Vilja on nimetty Helsingin keskustakirjasto Oodin Vuoden kirjailijaksi 2026. Ilmapallokiven teemoista järjestetään paneelikeskustelu kirjaston kolmannen kerroksen Saarikoski-matolla 22.5. kello 17.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Lapsilta pyydetään lainaan heidän säästörahojaan” – Näin köyhyys rikkoo tavallisten suomalaisperheiden arjen
Hyvä elämäPuuroa jatketaan kuivilla leivillä, lapset eivät saa syntymäpäivälahjoja ja teinit pelkäävät ottaa opintolainaa. Kirkko ja kaupungin kyselyyn vastanneet vanhemmat kertovat, mitä he toivovat muiden ihmisten ymmärtävän lapsiperheköyhyydestä.
