Marjo Nurmisen takana näkyy ranskalaisen Jean-Baptiste Nolinin laatima kuuluisa maailmankartta vuodelta 1700. Kuva-aiheet Raamatun tarinoista koristavat kartan reunuksia. Tätä karttaa käytettiin Ranskan kouluissa maantiedon ja uskonnon opetuksessa yli 50 vuotta. Kuva: Rasmus Hartikainen
Marjo T. Nurminen seikkaili eurooppalaisilla maailmankartoilla
Vanhat kartat kertovat paljon oman aikansa tieteestä, uskonnosta, kaupasta ja valtapolitiikasta. Monet niistä ovat myös taideteoksia.
Tietokirjailija Marjo T. Nurminen on päättänyt viiden vuoden seikkailunsa vanhojen eurooppalaisten maailmankarttojen parissa. Projektin tuloksena pöydällä lepää upeasti kuvitettu tietojärkäle Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa.
Työnsä haasteita Nurminen kuvaa teoksen johdannossa näin: "Menneisyys ei puhu meille suoraan, vaan kuiskailee epäselviä, irrallisia tavuja ja sanoja. Tutkija tulkitsee ja kokoaa palapeliä."
Lisäksi suuri osa eurooppalaisista maailmankartoista on ajan saatossa hävinnyt. Niitä on tuhoutunut sodissa ja tulipaloissa, ja vanhat merikartat kuuluukin hävittää uusien tieltä.
– Karttafriikit kertovat tänäkin päivänä tarinoita Cantinon planisfääristä, joka on portugalilainen maailmankartta vuodelta 1502, Marjo Nurminen kertoo.
– Tämä kartta löytyi ihmeellisellä tavalla Italian Modenasta 1870-luvulla. Eräs kirjastovirkailija huomasi lihakaupan ikkunassa erikoisen aurinko- ja kärpässuojan lihakimpaleiden päällä. Se oli lähes 300 vuotta kateissa ollut, pergamentille piirretty karttataideteos.
Keskiajalla munkit laativat karttoja
Vatikaanissa Marjo Nurminen teki oman löytönsä. Pengottuaan päiväkausia arkistomateriaalia hän löysi ne kaksi alkuperäistä käsikirjoitusta, joissa Skandinavia on esitetty kartalla. Antiikin aikana ei Pohjois-Eurooppaa tunnettu.
Kirjassa vaelletaan maailmankartoilla 600-luvulta 1600-luvulle. Nurminen on tutkinut, mitä kartat kertovat maantieteellisen tiedon lisäksi oman aikansa tieteestä, taiteesta, käsityötaidosta, uskonnosta, valtapolitiikasta, kaupasta ja merenkulusta – eli myös kaikesta muusta kuin varsinaisesta maantieteestä. Aikarajaus perustuu siihen, että 1800-luvun kartat eivät enää juurikaan poikkea nykykartoista.
– Esimerkiksi keskiajan kristilliset mappa mundit eivät edes näytä maantieteellisiltä maailmankartoilta. Niitä laativat oppineet munkit ja nunnat eräänlaisiksi kosmografisiksi eli tähtitieteellisiksi kuviksi ja henkisiksi oppaiksi, Nurminen sanoo.
Ennen kuin eurooppalaiset alkoivat purjehtia maailman merillä, kartoilta ei aina vaadittu kovin suurta tarkkuutta. Päinvastoin, rajoja ja rannikon muotoja saatettiin siirtää oman hallitsijan eduksi. Ruhtinaiden linnoissa riippuvat maailmankartat kertoivat vallasta.
Kartat kiehtoivat jo kouluaikana
Teoksen pohjana on kirjoittajan puolison Juha Nurmisen vuosikymmeniä kartuttama karttakokoelma. Kirjan kustantaneen John Nurmisen säätiön hallituksen puheenjohtajana toimiva Juha Nurminen on myös kirjan päätoimittaja, ja toimitus on sijainnut Nurmisten kotona. Tekstin on tarkistanut kansainvälinen professoriryhmä.
Marjo Nurminen on koulutukseltaan arkeologi. Hän piti jo koululaisena historiallisista kartoista, vaikka kovin moni koulukaveri ei ehkä saanut kicksejä kartasta, jossa oli kuvattu antiikin Rooman laajenemisen vaiheet. Peruskartan lukemista Nurminen oppi lapsena isältään, joka on innokas suunnistaja.
– Tutustun mielelläni uusiin paikkoihin karttojen avulla. Teemme joka kesä lasten kanssa parin viikon venereissuja eri puolille Itämerta.
P.S.
Asun maailmassa, jota yritän joka päivä ymmärtää vähän enemmän.
Kesät asumme saaristossa itäisellä Suomenlahdella.
Ihmettelen maailman kauneutta ja kauheutta.
Nautin arjen karheudesta ja hyvistä yöunista.
Vaadin työrauhaa.
Olen tehnyt usein Kierkegaardin kuvaileman uskon loikan kohti hyvin kaukana häämöttävää päämäärää.
Jaa tämä artikkeli: