Markkinoiden armoilla
Viime viikot on tullut seurattua talousuutisia kuin jännitysnäytelmää. Erona fiktioon on kuitenkin se, että tämän draaman lopputuloksella tuntuu olevan harvinaisen paljon vaikutusta tavallisten ihmisten elämään. Eikä vain Kreikassa, josta jupakka alkoi, vaan kaikkialla Euroopassa ja laajemminkin.
Kyse on velkaantumisesta, varoihin nähden holtittomasta lainanotosta, julkisen talouden suurista menoista ja pankkien isolla riskillä tekemistä veikkauksista. Asioista ja summista, joita on vaikea järjellä käsittää. Kun kymmenen euroa on monen lompakossa suuri summa, niin nyt kymmenen miljardia on pieni.
Globaali markkinatalous on alkanut vaikuttaa kaaosteorian sovellutukselta. Kun jossain päin maailmaa paljastuu jotakin, joka horjuttaa luottamusta, koko uljaana rahasampona pidetty systeemi uhkaa romahtaa kuin korttitalo. Pitkittyvä taantuma on peikko, joka koskettaa kaikkia, yhtä hyvin vantaalaista yksinhuoltajaa kuin kreikkalaista virkamiestä, jonka toive pikaisesta eläkkeestä haihtuu kuin tuhka tuuleen. Euron setelin pitää säilyä arvopaperina, muuten olemme pulassa.
Viimeistään nyt tapahtuneen jälkeen on syytä vakavasti pohtia globaalia talousjärjestelmää. Olemmeko luottaneet liikaa siihen, että markkinat, pankit ja niiden mukana valtioiden talous toimivat parhaiten mahdollisimman pienellä säätelyllä? Ovatko jatkuva kasvu ja luottamus markkinoiden itseohjautuvuuteen savijalkoja, joiden varaan ei kestävää kehitystä voi yksipuolisesti rakentaa? Luonto asettaa omat rajansa ja ihmisluonto samoin. Kun jokainen tavoittelee ensisijaisesti omaa etuaan, ei kannattaisi automaattisesti olettaa, että se johtaa parhaaseen lopputulokseen myös kokonaisuuden kannalta. Ei silloin kun asialla ovat yksilöt, eikä näemmä silloin kun asialla ovat valtiot. Täytyy yhdessä sopia ja pitää kiinni pelisäännöistä, asettaa itsekkyydelle rajoja.
Nyt kun rajoja asetetaan pakon edessä, on olemassa riski, että talouden pelastaminen vie mennessään paljon hyvää. Voidaanko hyvinvointivaltio säilyttää, kun sääntöjä asetetaan Brysselissä? Toisaalta, jos niin ei tässä tilanteessa tehtäisi, olisiko edessä vielä paljon rajumpi leikkaus- ja veronkorotuslista?
Jaa tämä artikkeli: