Markkinointia vai taidetta? Kaupan asiakkaat poseeraavat valokuvissa
Valokuvaaja Juliana Harkki otti vastaan Siwa-lähikauppojen kutsun kuvata ihmisiä kauppareissulla.
Siwan ja Juliana Harkin yhteisprojektissa #siwaihmiset poseeraavat eri-ikäiset ihmiset, jotka kertovat lyhyesti itsestään. Vuoden alussa alkanut nettiprojekti jatkuu syksyyn saakka.
– Dokumentoin tämän ajan ihmisiä ja heidän arkeaan. On kiva, että kuviin voi yhdistää tekstiä, tehdä eräänlaisia minihaastatteluja. Omasta elämästään kertovat asiakkaiden lisäksi myös Siwan myyjät, Harkki kertoo.
Juliana Harkki
Ihmisten suhtautuminen kuvaamiseen on hieman vaihdellut maan eri kolkissa Helsingistä Inariin.
– Turussa suostuivat kaikki, joita pyysin kuvattavaksi. Pienemmillä paikkakunnilla, kuten Aitoossa, ihmisiä tuntui kuvaaminen ujostuttavan. Helsingissä taas vedottiin usein kiireeseen eikä osa helsinkiläisistä myöskään halunnut identifioitua Siwan asiakkaiksi.
Markkinointitoimisto idean takana
Kuvausprojekti-idean takana on Siwan kanssa yhteistyötä tekevä markkinointitoimisto Dagmar.
– On tämä tietysti kaupallinen projekti, mutta Siwa on antanut minun toimia vapaasti. On ollut yllättävää, etten ole saanut esimerkiksi mitään ohjeita siitä, miten usein Siwa pitäisi mainita, Harkki sanoo.
Freelancekuvaajana vuodesta 2001 työskennellyt Juliana Harkki on kuvannut tavallisia ihmisiä esimerkiksi miehensä kotimaassa Englannissa. Hänestä se on ollut hyvää vastapainoa muoti- ja mainoskuvaukselle.
Harkki tunnetaan myös Image-lehdelle vuosina 2002–2011 tekemästään kuvaussarjasta, jonka teemana olivat muun muassa eri ihmisryhmien tyylit, ammatit, harrastukset ja uskontokunnat.
Yritykset mesenaatteina
Harkilla ei ole mitään sitä vastaan, että yritykset tukevat taidetta ja taiteilijoita. Hän uskoo, että sitä tapahtuisi enemmänkin, jos yritykset saisivat vähentää taidehankinnat verotuksessa.
– Yhteiskunnan tuki taiteelle on kuitenkin tärkeintä. Taiteella on itseisarvoinen asema eikä se saa olla riippuvaista yritysten sponsoroinnista.
Suomen Lähikaupan seniorimarkkinointipäällikön Satu Puumalan mukaan Siwa pyrkii tuomaan valokuvaprojektin kautta esiin toimintansa perusajatusta.
– Siwa-lähikaupat sijaitsevat nimensä mukaisesti ihmisten lähellä. Perimmäisenä tehtävänämme on pitää heistä huolta ja tarjota heille helposti saavutettavia palveluja. Valokuvaprojektin avulla halusimme taltioida suomalaista arkea jututtamalla kaupoissamme asioivia asiakkaita.
Puumala kertoo, että projektin toteutuksessa on ollut inspiraation lähteenä esimerkiksi tavallisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan dokumentoiva Humans of New York.
– Juliana Harkki on kokenut kuvaaja ja osaa lähestyä ihmisiä. Hän on saanut talteen ihania arjen tarinoita ympäri maan.
Jani Leinonen
Kuluttamista ja suuryritysten valtaa kritisoivista töistään tunnetuksi tullut taiteilija Jani Leinonen ei tunne #siwaihmiset-projektia, mutta hän ymmärtää sen lähtökohdat.
– En ihmettele, että Siwa on halunnut yhteistyöhön Juliana Harkin kanssa, onhan hän tehnyt hienoja taiteellisia valokuvausprojekteja. Minusta hanke ei sisällä erityistä eettistä konfliktia, jos siitä käy selvästi ilmi, että kyseessä on kaupallinen markkinointiprojekti.
"Ei aina rumaa ja likaista"
Leinosen mukaan markkinointi ei muutenkaan ole aina rumaa ja likaista.
– Nykyään tuotteiden myyntiä edistetään kuitenkin yhä enemmän tarinoiden kautta. Näin yrityksestä pyritään luomaan mahdollisimman positiivinen mielikuva.
Leinonen ei pidä myöskään arveluttavana sitä, että yritykset tukevat taidetta, jos vain yhteistyön säännöt ovat selvät. Sponsoreiden ei hänestä saisi antaa millään tavalla vaikuttaa taiteen sisältöön.
– On itsellänikin ollut yksittäisiä rahoittajia. Olen kuitenkin kehittänyt ensin näyttelyn idean ja etsinyt sen jälkeen rahoitusta sen toteuttamiseksi.
Jani Leinonen
Huonona esimerkkinä yrityksen ja taiteilijoiden yhteistyöstä Leinonen mainitsee Nykytaiteen museo Kiasmassa taannoin esillä olleen Marimekko-näyttelyn.
– Näyttely oli täysin kritiikitön, pelkkää imagon kohottamista. Siinä ei mainittu mitään vaikkapa ihmisoikeusloukkauksista, joihin Marimekko osallistuu teettämällä tuotteitaan halpatuontimaissa.
Tuotteiden alkuperä esiin
Omissa töissään Jani Leinonen on kritisoinut kuluttamista, koska tässä yhteiskunnassa kuluttaminen on iso osa elämää. Globaalissa maailmassa taas on monimutkaisia tuotantoketjuja: tuotteiden alkuperästä ja eettisyydestä on vaikea saada tietoa.
– Meille syötetään paljon pajunköyttä tuotteiden alkuperästä. Haluan tuoda esiin sen, miten esimerkiksi Kiinassa ja Thaimaassa saattaa tuotantoon liittyä pahoja ihmisoikeus- ja eläinsuojelurikkomuksia.
Taiteilijan ei ole Leinosen mukaan helppo saada sponsoreita, jos hän käsittelee töissään arkaluontoisia aiheita. Hänestä nykyään eletään uusvarovaisuuden ilmapiirissä, jossa pelätään ylen määrin oikeusjuttuja ja eri tahojen loukkaamista.
– Tämän vuoksi jouduin Japanissa poistamaan näyttelystäni paikallisia tuotehahmoja. Mäkkäriperformanssini jälkeen taas mukana olleen Mjölk-tuotantoyhtiön työntekijöiden oli vaikea saada töitä. Muut siis kärsivät minun tekemisistäni. Taiteilijan tehtävä on kuitenkin purra ruokkivaa kättä.
Kiasmaan tulee syyskuussa Leinosen Tottelemattomuuskoulu-näyttely, joka on katsaus hänen tähänastiseen tuotantoonsa. Näyttelyyn sisältyy myös oikea koulu sekä yhteiset kampanjat Greenpeacen ja Finnwatchin kanssa.
– Tottelemattomuuskoulun idea lähti havainnosta, että maailmassa tapahtuu ikäviä asioita paljolti siksi, että ihmiset ovat niin tottelevaisia. Näyttelyvieraille opetetaan muun muassa mediakritiikkiä ja erilaisia vaikuttamismahdollisuuksia.
Jaa tämä artikkeli: