Matkamiehen mieli
Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Näin kuvataan Raamatussa sankarimatkailija Abrahamia. Ei matkavakuutusta, ei tietoa matkan päämäärästä eikä siitä, mikä miestä ja hänen perhettään vieraassa maassa odottaisi. Oli vain Jumalan kehotus koota kamppeet ja luottaa, että matkaan lähettäjä ei jättäisi matkamiestä yksin.
Tätä voi kutsua uskoksi, joka syntyy luottamuksesta ja toivosta.
Se on jotain muuta, mihin minä matkoillani kykenen. Haluan varmistaa vakuutukset, lääkkeet ja hotellin tähtiluokituksen, mielellään myös etäisyyden rannasta ja kulkuyhteydet seurasta puhumattakaan. Reppureissaajaksi minusta ei ole.
Uskon ja luottamuksen matkoja on onneksi myös muunlaisia, vieläpä miltei ilmaisia. Jokainen kohtaamani ihminen on kutsu. Kun lasken toisen lähelleni, avautuu kokonainen maailma. Sillekin matkalle pitää lähteä tietämättä, minne päätyy.
Avioliittokin on matka, jonka päämäärä on tuntematon. Sillekin lähdetään uskon ja toivon varassa. Tiedämme, että monen matka katkeaa kesken tai lopputulos on ihan muuta kuin alku ennusti.
Myös nämä kesken jääneet matkat vievät eteenpäin, näkemään syvemmälle, uskaltamaan enemmän ja ymmärtämään laajemmin. Ne eivät ole silloin turhia matkoja.
Kun ihmisiä rakastava Jumala tarjoaa meille matkaseuraa, kyseessä on avoin kutsu lähteä liikkeelle. Se, mihin elämä matkamiestä vie, on tietymättömissä. Vastuuta, vapautta ja itsenäisyyttä ei oteta pois, mutta oikean tien tunnustelua helpottaa suuresti Jumalan lupaus: Rakas ihminen, minä en sinua hylkää.
Jaa tämä artikkeli: