Media tuottaa uskonnon maisemaa

Media tuottaa uskonnon maisemaa

Joulua edeltävät viikot ovat sanomalehdissä uskontojuttujen sesonkiaikaa. Media kohtelee luterilaista kirkkoa hyvin.

Jos uskonnot kiinnostavat, nyt kannattaa seurata sanomalehtiä tiiviisti. Joulua edeltävinä viikkoina niissä tehdään nimittäin tavallista enemmän uskontoaiheisia juttuja. Sama toistuu ennen pääsiäistä.
Tämä käy ilmi laajasta Norel-tutkimushankkeesta, jossa seurattiin suurten pohjoismaisten sanomalehtien uskontokirjoittelua vuosina 1988–2008.
Kirkko on suomalaisten uskontojuttujen ylivoimainen ykkösaihe ympäri vuoden. Noin puolet tutkimuksessa tarkastelluista jutuista käsitteli kirkkoa.

Samankaltainen tulos saatiin Helsingin ja Tampereen yliopistojen tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin Helsingin sanomien, Pohjalaisen, Ilkan ja Karjalaisen uskontojuttuja vuosina 2007–2011. Jutuista noin puolet käsitteli kristinuskoa, ja niistä valtaosa liittyi evankelis-luterilaisuuteen.
Norel-tutkimukseen osallistuneen Helsingin yliopiston kirkkososiologian lehtorin Kati Niemelän mukaan kirkon näkyvyys mediassa kertoo sen merkityksestä suomalaisille. Hän huomauttaa, että media turvautuu herkästi kirkkoon myös erilaisten kriisien yhteydessä.
”Kirkkoa kaivataan erityisesti jouluna ja pääsiäisenä. Sitä ei haluta marginaaliin.”

Vastoin kirkon piireissä tavallista arkikäsitystä media ei juuri horjuta kirkon asemaa. Norel-tutkimuksessa jutut lajiteltiin sen perusteella, olivatko ne sävyltään neutraaleja, kriittisiä vai myönteisiä.
Valtaosa jutuista oli neutraaleja, mutta kantaaottavista jutuista selvä enemmistö oli myönteisiä.
Turun yliopiston uskontotieteen tutkija Teemu Taira on tutkinut suomalaisten sanomalehtien tapaa käsitellä uskontoa. Hän toteaa, ettei median tehtävä ole toistaa minkään uskonnollisen yhteisön viestiä sellaisena kuin yhteisö itse haluaisi. Silti jutuista välittyy Tairan mukaan verrattain myönteinen kuva kirkosta.
”Suomen valtalehdet eivät ole niin kirkkokriittisiä kuin kuvitellaan, ei edes Hesari”, hän sanoo.
”Konservatiivisia ääniä kritisoidaan ja herätysliikkeitä käsitellään aika kriittisesti, mutta kirkosta tehdään pieniä myönteisiä juttuja jatkuvasti.”

Myönteiset jutut kuitenkin unohtuvat silloin, kun pohditaan, miten media käsittelee kirkkoa. ”Vasta negatiivinen juttu pomppaa esiin ja aiheuttaa tunnereaktion”, Niemelä sanoo.
Suomessa media antaa pohjoismaalaisittain tarkasteltuna poikkeuksellisen paljon tilaa myös kirkon itse tuottamalle sisällölle, kuten radiohartauksille ja televisiojumalanpalveluksille. Hidas muutos uskontojournalismin kentällä on kuitenkin käynnissä.
Norel-tutkimuksen mukaan kirkon saama palstatila on pienentynyt hieman 2000-luvulle tultaessa. Samaan aikaan ainakin islamin ja ateismin medianäkyvyys on vastaavasti lisääntynyt. Tosin Ruotsissa ja Tanskassa muutos on ollut huomattavasti nopeampi.

Pitkän uran kirkollisissa lehdissä tehnyt Kotimaa Pron ja Kotimaa24:n julkaisupäällikkö Olli Seppälä kertoo, että näkökulma on muuttunut myös kristillisessä mediassa. Siinä missä vielä 80-luvulla tehtiin kirkkojournalismia, 2000-luvulla puhutaan uskontojournalismista.
”Kotimaa24:ssa on tehty tietoinen valinta, että juttuja tehdään myös muista uskonnoista”, hän sanoo.

Laajemmin tarkasteltuna suomalainen uskontojournalismi on kuitenkin Seppälän mukaan edelleen vähäistä tai ainakin kapea-alaista.
Yksi tärkeä tekijä on resurssipula. Suurilla mediataloilla on omat urheilu- ja taloustoimittajansa, mutta ei uskontotoimittajia.
”Jos unohdetaan kristillisten lehtien toimittajat, niin kovin vähän on uskontoihin erikoistuneita toimittajia”, Seppälä sanoo.
Uskonnollisen maiseman tuottajana medialla on merkittävä rooli. Kati Niemelä puhuu uskontojen medialisaatiosta. Se tarkoittaa median vallan huomattavaa kasvua uskontojen kentällä.

Yhä useampi suomalainen muodostaa kuvansa uskonnoista ja jopa omasta uskonnostaan median kautta. Samaan aikaan uskonnollisilla yhteisöillä on yhä vähemmän vaikutusvaltaa omaan julkisuuskuvaansa.
Kirkkoon verrattuna heikommassa asemassa ovat pienet uskonnolliset ryhmät. Niistä tehdään juttuja yleensä vain kriisien ja konfliktien yhteydessä, ja toimittajat tuntevat niitä huonosti.
Lestadiolaiset näkyvät julkisuudessa ehkäisykiellon ja hyväksikäyttötapausten yhteydessä ja Jehovan todistajat karttamiskäytännön kautta. Islam esiintyy enemmän ulkomaan kuin kotimaan uutisissa. Viime aikoina se on ollut esillä terroristijärjestö Isisistä kertovissa jutuissa.

Teemu Tairan mielestä toimituksissa olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, minkälainen kokonaiskuva eri ryhmistä syntyy juttujen perusteella. Taira ei tarkoita, että kaikki pitäisi panna tasapainoon niin, että ”kun on tehty kolme kielteistä juttua niin pitää tehdä kolme myönteistä”.
”Eihän media voi niin toimia. Mutta olisi hyvä olla jonkinlainen itseymmärrys siitä, millä tavalla jotain ryhmää on käsitelty pidemmällä aikavälillä. Joskus voisi ihan vaihtelun vuoksi tehdä myönteisen jutun muslimeista, lestadiolaisista, skientologeista tai vapaa-ajattelijoista.”

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi