Meidän näköiset häät
Salahäät, naisparin häät ja pienet häät. Naimisiin Egyptissä ja ulkosaaristossa. Tarinoita ikimuistoisista hetkistä, jolloin on sanottu tahdon.
Puku kiristi vatsan kohdalta
”Liittomme kuulutettiin tuomiosunnuntaina. Muistan, että saarna oli aika synkkä.
Hääpäivänä oli kova pakkanen. Olin ostanut kerrankin oikein korkeakorkoiset kengät. Niiden kanssa oli hankala kävellä, kun jännitti niin kamalasti. Olin käynyt sovittamassa hääpukua muutamaa viikkoa aiemmin. Hääpäivänä puku kiristi vatsan kohdalta. Esikoinen oli tulossa.
Hääjuhlaa vietettiin yhteisessä kodissamme. Kaikki vieraat mahtuivat 46 neliömetrin kokoiseen kaksioon. Juhlassa ei tarjoiltu onnittelumaljoja eikä tanssittu edes häävalssia. Tarjolla oli kahvia ja pullaa. Miehen sisko oli tehnyt voileipäkakut ja täytekakkua. Olemme kuitenkin olleet naimisissa 31 vuotta.”
Pirkko, 56
Pappi siunasi rekisteröidyn suhteemme
”Tutustuin puolisooni, kun tyttäreni oli yksivuotias. Tyttö täyttää pian 10 vuotta. Meillä on lisäksi seitsemänvuotias poika ja neljävuotias tytär. Minä olen synnyttänyt molemmat lapset. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun.
Olimme puhuneet häistä jo useamman vuoden ajan. Häät kuitenkin siirtyivät, kun tuli kavereiden häitä, lapset olivat pieniä ja piti säästää rahaa.
Pidimme häät viime kesänä. Parisuhteemme rekisteröitiin maistraatissa. Kävimme siellä vain allekirjoittamassa paperit. Pidän varsinaisena hääpäivänämme seuraavaa päivää, jolloin pappi siunasi parisuhteemme. Meille oli tärkeää, että liittomme siunataan.
Kysyimme erilaisia seurakuntien tiloja ja kappeleita siunausta varten. Jossain vastattiin aluksi myönteisesti, mutta kun asiaa oli kysytty silloiselta piispalta asti tuli kielteinen vastaus. Suhteemme siunattiin Pitäjänmäellä Pitskun kulttuurikirkossa, joka on aiemmin ollut oikea kirkko. Se tuntui tärkeältä.
Saimme suunnitella yhdessä papin kanssa liittomme siunaamisen. Emme olleet kumpikaan olleet aiemmin tilaisuudessa, jossa pappi olisi siunannut samaa sukupuolta olevien parisuhteen. Häissämme oli yli kuusikymmentä vierasta. Minua jännitti. Minulla oli yllä valkoinen hääpuku. Puolisollani oli valkoiset housut ja toppi. Molempien asujen yläosaan oli ommeltu punaisia kirjailuja. Kummisetäni saattoi minut alttarille. Se oli minulle tärkeä ja iso juttu, sillä kummisetäni ei ollut aiemmin hyväksynyt liittoamme.”
Lisbeth, 28
Häävuode veneessä
”Olin purjehdusrippileirillä Jurmossa, Ahvenanmaan saaristossa. Sanoin silloin parhaalle kaverilleni, että mikäli koskaan menisin naimisiin, minut vihittäisiin siellä, uloimpana Suomen saaristossa sijaitsevassa kappelissa. Niin tapahtui.
Halusimme puolisoni kanssa pienet ja edulliset häät. Matkasimme saareen pienellä purjeveneellämme. Helsingissä oli kova myrsky ja veneen moottorin tulpat kastuivat. Lähtö siirtyi seuraavaan päivään. Lähdimme matkaan sunnuntaina ja olimme perillä seuraavana perjantaina. Molempien vanhemmat tulivat paikalle omilla veneillään ja sisarukset yhteisaluksella. Papille tilattiin taksivene. Veljeni toi mukanaan Turusta morsiuskimpun kylmälaukussa.
Häät olivat rennot. Ei ollut tiukkoja aikatauluja. Mieheni siskot meikkasivat minut ja laittoivat hiukseni. Se oli hauskaa. Hääjuhlaa vietettiin ulkona yöhön asti. Sää oli täydellinen. Olimme kyllä varanneet mukaan kertakäyttösadetakkeja.
Äitini ja anoppini olivat laittaneet meille häävuoteen veneeseen. Aamulla he toivat meille korissa kuohuviiniä ja croissanteja. Meidän oli tarkoitus purjehtia Jurmosta häämatkalle Tukholmaan. Pääsimme Maarianhaminaan saakka. Jäimme viettämään sinne aikaa ystäväni luokse.”
Aliisa, 28
Lammas söi morsiuskimppua
”Uskottelimme serkulleni, hänen vaimolleen ja vaimoni pojalle, että menisimme yhdessä eväsretkelle Mustasaareen Helsingin edustalle. Suunnilleen viikkoa aikaisemmin paljastimme, että olemme menossa siellä naimisiin. Häistä tulee elokuussa 11 vuotta. Liitto oli molemmille toinen. En kosinut. Naimisiinmeno oli luonteva ratkaisu. Olimme olleet silloin jo kymmenisen vuotta yhdessä.
Vaimoni on minua 16 vuotta nuorempi. Hän on sellainen vilpitön ja iloinen liihottelija. Jotenkin häneen vaan hullaantui. Asuimme samassa rapussa. Kesti kyllä aikansa ennen kuin naapuruus muuttui seurusteluksi.
Vihkiminen tapahtui Mustasaaressa. Kaikki läsnäolijat olivat tuttuja. Paikalla olivat pappi ja kanttori. Tuttu huilisti soitti ja hänen miehensä videokuvasi. Vaimoni poika valokuvasi, todistajina olivat serkkuni ja hänen vaimonsa.
Kappeli oli koristeltu luonnonkukilla, jotka serkkuni vaimo oli kerännyt Asolanväylän varrelta. Jännittikö? Kai se oli vähän erikoinen päivä. Kyllä se omalla lailla jännitti. Vihkimisen jälkeen kävelimme Mustasaaressa. Vaimoni ei huomannut, kun saaressa laiduntava lammas alkoi syödä muratteja hänen morsiuskimpustaan. Vaikka häät olivat pienet, minun mielestä niissä oli hieno tunnelma.”
Reijo, 64
Jonotusta Kairon perheasiain notariaatissa
”Tapasin Karemin lomamatkallani Hurghadassa. Reilun vuoden kuluttua seurustelun alkamisesta menimme naimisiin, jotta Karem voisi muuttaa luokseni Suomeen. Tämä on toinen avioliittoni. Minulla on edellisestä liitosta kaksi nyt jo aikuista lasta. Karemin ja minun naimisiin meno oli monimutkaista ja byrokraattista. Se vaati valtavan paperisodan ja monta leimaa.
Mieheni on muslimi. Koska olin ulkomaalainen, meidät vihittiin Kairon perheasiain notariaatissa. Matkustin Egyptiin vihkimistä varten. Mieheni työskenteli tuolloin valokuvausliikkeessä Hurghadassa. Meidän piti ajaa sieltä noin 560 kilometrin päähän Kairoon vihittäviksi. Mieheni oli pyytänyt sitä varten lomaa. Kairossa emme saaneet yhteistä hotellihuonetta, koska emme olleet vielä naimisissa. Onneksi eräs nainen suostui vuokraamaan meille huoneen.
Olin ostanut Suomesta leningin hääpuvuksi. Vedin herneet nenään, kun näin että Karem oli lähdössä tilaisuuteen farkuissa ja paitapuserossa. Miehellä ei ollut pukua eikä sormuksia. Karem sanoi, että minulle naurettaisiin, jos menisin paikalle hienossa leningissä. En tiennyt, että Egyptissä solmitaan avioliitto ensin ja vasta sen jälkeen juhlitaan hienosti ja ostetaan sormukset. Vaihdoin leningin pitkään hameeseen ja paitapuseroon.
Ajoimme perheasiain notariaattiin aamuyhdeksältä Kairon ruuhkassa. Naimisissa olimme vasta puoli seitsemän aikaan illalla. Notariaattiin piti jonottaa. Sitten käskettiin käydä konsulaatissa hakemassa todistus siitä, että olen todella kristitty. Piti jonottaa uudelleen notariaattiin, lähteä ulkoministeriöön, lahjoa siellä viranomaisia päästäksemme jonon ohi ja tulla taas notariaattiin jonottamaan. Sitten täytyi vielä lähteä postiin hakemaan papereihin tarvittava pienen pieni merkki.
Notariaatti suljettiinkin välillä ja avattiin taas illalla uudelleen. Kesken jonottamisen Karem joutui tulkkaamaan vihkikaavaa englanniksi australialaiselle naiselle, joka meni egyptiläisen miehen kanssa naimisiin.
Vihkimisemme suoritti korkean paperipinon takana istuva tuomari. Istuimme Karemin kanssa pöydän toisella puolella vastakkain. Tuomari käski minua toistamaan jotain arabiankielellä. En ymmärtänyt sanaakaan siitä, mitä sanoin. Karemia nauratti. Sitten hän pyysi minua nousemaan ylös. Hän kertoi, että nyt olimme naimisissa. Vihkimisen jälkeen jouduimme vielä laittamaan sormenjäljet moneen paperiin.
Olin päivän jälkeen niin väsynyt, että meille meinasi tulla riita. Karem vei minut baariin, jossa tarjoillaan sokerijuurikkaasta puristettua mehua. Sanoin, että kiitos ei. Juo sinä vaan ihan itseksesi sokerijuurikasmehua. Illasta tuli lopulta ihan mukava. Karem osti minulle sormuksen ja kaksi kultaista rannerengasta. Vietimme iltaa notariaatissa tapaamamme australialaisnaisen ja egyptiläismiehen kanssa.
Meidän oli tarkoitus juhlia häitämme seuraavana kesänä Suomessa, mutta tyttäremme syntyi silloin. Pidimme sitten hänen syntymän kunniaksi suuret juhlat. Tyttäremme on nyt neljävuotias.”
Carita, 43
Rakkaus oli yksi syy
”Naimisiinmenosta oli puhuttu siitä saakka, kun Elina tuli raskaaksi. Häät hoidettiin nopeasti ja vaivattomasti. Olimme seurustelleet silloin kolme vuotta, poikamme oli puolitoistavuotias. Häissä ei ollut kuin minä, vaimo, pappi ja kaksi todistajaa. Todistajat olivat Keravan kirkon siivoojia tai muuta henkilökuntaa. Vaimolla oli yllään vähän tavallista prameampi viininpunainen asu, ja minulla oli puku, jota olin käyttänyt muissakin juhlissa.
En halunnut järjestää naimisiinmenosta mitään numeroa. En ole sellainen, joka haluaa olla tapahtuman keskipisteenä. Vaimoa ei tarvinnut taivutella tähän ratkaisuun. Hänkään ei halunnut järjestää isoja häitä. Häistä taisimme kertoa etukäteen vain isälleni. Menimme naimisiin perjantaipäivänä. Hääyön vietimme Vanajan linnassa. Sunnuntaina sitten tarjosimme kotona kakkukahvit siskoille, veljille ja vanhemmille.
Häistä on nyt aikaa puolitoista vuotta. Ei naimisiinmeno arjenpyöritystä muuttanut mitenkään, paitsi että sormus tuli sormeen. Aiemmin sitä ei ollut, sillä emme olleet kihloissa. Menimme naimisiin perinteisten syiden, rakkauden ja muiden lällätysten lisäksi käytännön syistä. Yhteinen lapsi oli syy mennä naimisiin. Avioliitto tuo perusturvaa. Jos vaikka meistä jommallekummalle sattuisi jotain. Rakkaus oli yksi syy.
Anssi, 27
Vielä ehtii alttarille
Avioliittoon voi astella pienimuotoisesti ilman vuosien suunnittelua ja jättibudjettia. Tänäkin vuonna ehtii vielä järjestää kesähäät.
Suosituimmat vihkikirkot, kuten Vantaalla Pyhän Laurin kirkko, ovat tänä kesänä jo täynnä. Muita kirkkoja ja kappeleita kannattaa kysyä. Vihkimisen voi järjestää muuallakin, vaikka omalla pihamaalla.
Avioliittoon vihkiminen on maksutonta. Pappi, kanttori ja kirkkotila ovat vihkiparille ilmaisia. Kustannuksia kertyy juhlaosuudesta: kutsuista, vaatteista, kukista, tarjoiluista, ohjelmasta ja juhlatilojen vuokrista.
1. Hankkikaa kuulutukset
Kuulutukset eli avioliiton esteiden tutkinta on oman rakkaan jälkeen seuraava edellytys avioliitolle. Esteiden tutkinta kestää seitsemän päivää, joten aivan suoraan kotisohvalta alttarille ei voi pinkaista.
Vantaalla kuulutusten hankinta hoituu seurakuntien keskusrekisterissä Tikkurilassa tai jonkin seurakunnan kirkkoherranvirastossa. Ainakin toisen kumppanin on asuttava Vantaalla. Muuten pitää ottaa yhteyttä omalle kotipaikkakunnalle.
2. Ottakaa yhteyttä kirkkoherranvirastoon
Kirkkoherranvirastossa voi sopia myös loput ratkaisevat asiat: papin sekä vihkipaikan ja -ajan. Sieltä saa myös neuvoja käytännön asioissa.
Kirkkoherranvirastoon kannattaa olla yhteydessä myös silloin, jos maistraatissa avioliittonsa solmineet haluavat kirkollisen siunauksen tai parisuhteensa rekisteröineet haluavat viettää rukoushetken.
3. Sormukset ja todistajat
Vihkiparin ja papin lisäksi tarvitaan kaksi todistajaa. He löytyvät seurakunnan työntekijöistä, jos pari ei ole pyytänyt ketään todistajiksi. Vihkitoimituksessa välttämättömiä ovat sormukset, muistakaa hankkia ne ja ottaa mukaan.
Yhteystietoja ja lisätietoa häistä
www.vantaanseurakunnat.fi
Jaa tämä artikkeli: