Menokasvo: Hannu Taanila jakaa veisuun riemua
Jos ihminen yksin veisaa vain itsestään, se on isästä perkeleestä, sanoo Hannu Taanila.
Hannu Taanila, johdatat kuulijoita virsien teologiaan ja aatehistoriaan tänä keväänä Temppeliaukion kirkon Kirkkomusiikki!-tapahtumassa, jossa myös veisataan. Miksi ihmisen pitää veisata virsiä?
– On päivänselvää, että messussa käyvien seurakuntalaisten pitää osata virsiä. Kirkko ei pidä tarpeeksi huolta ihmisten virrenveisuutaidosta. Sen enemmistön, joka ei käy messussa, on tärkeä tietää, millainen kulttuuriaarre virret ovat. Ja kaikille on tärkeää nauttia yhdessä musisoimisen jumalallisuudesta.
Kuka on veisuun subjekti?
– Olen jyrkästi sitä mieltä, että seurakunta, porukka. Lutherin nimiin laitettu musiikkipolitiikka oli, että pappien hoitama liturginen musiikki otetaan kaikkien ihmisten haltuun. Se, että ihminen yksin veisaa vain itsestään, se on isästä perkeleestä. Tovereissa meillä on voima.
Mitä virttä inhoat erityisesti?
– Esimerkiksi Väinö Malmivaaran virttä Oi Jeesus siunaa äitiä. Se on yksi kaikkein kuvottavimmista virsistä, ihan kauheaa kristillistä sovinismia.
Mitä virttä erityisesti rakastat?
– Olen vanhan kansan ja taantumuksen mies. Minusta nykyinen virsikirja on runoudeltaan ja teologialtaan lähinnä säälittävää, normalisoitua vesivelliä. Mutta esimerkiksi Lönnrotin suomentama virsi 266 on hieno. Siinä on neljään lyhyeen säkeistöön saatu mahtumaan kaikki, täydellinen kristologia ja koko ihmisen elämä.
Entä mitä mieltä olet tilaisuuden urkureista?
– Timo Kiiskinen ja Markus Malmgren osaavat kaiken. He ovat todellisia kirkkomuusikkoja, eivätkä Jumalan armosta vaan hänen nimenomaisesta määräyksestään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Freelance-kanttori laulaa joka päivä yhden virren nettiin – mukana helmiä ja virsihirviöitä
Hyvä elämäVirsikirjan liki tuhannesta virrestä käytetään kirkoissa yleensä vain joitain kymmeniä. Enne Purovaara päätti aloittaa sivistyskampanjan.