Kuvakaappaus Enne Purovaaran videolta
Freelance-kanttori laulaa joka päivä yhden virren nettiin – mukana helmiä ja virsihirviöitä
Virsikirjan liki tuhannesta virrestä käytetään kirkoissa yleensä vain joitain kymmeniä. Enne Purovaara päätti aloittaa sivistyskampanjan.
https://www.youtube.com/watch?v=N1zaa9V_o8k”On mullakin harrastus. Olin jo sängyssä ja nukahtamassa kun tajusin että ha! Joku unohtui! No, tää virsihän käy nukkumaankäyntirukoukseksi just eikä melkein. Hyvää yötä!”
Niin luki Virsi päivässä -Facebook-sivun saatetekstissä 17. lokakuuta. Ja niin Enne Purovaara oli noussut sängystä, laulanut kameralle virren 377, Sun haltuus, rakas Isäni, laittanut videon nettiin palannut sänkyyn.
Toukokuun viimeisestä päivästä lähtien Purovaara on tehnyt niin joka päivä. Hän on valinnut virren ja esittänyt sen kameralle milloin kitaran kanssa, milloin lauluryhmän tai bändin kanssa, milloin itsekseen laulaen.
On siinä tosiaan harrastus. Purovaaran ainoa motiivi ei kuitenkaan ole oma hupi.
https://www.youtube.com/watch?v=pMHA6QlMXl4
Puolet virsistä on kanttorillekin vieraita
Enne Purovaara on opiskellut uskontotiedettä ja kansanmusiikkia, mutta työskentelee freelance-kanttorina muun muassa teologisen tiedekunnan jumalanpalvelusharjoituksissa. Työssään hän tajusi jotain jännää.
Luterilaisen kirkon virsikirjassa on lisävihkoineen 979 virttä, mutta kirkossa niistä lauletaan yleensä vain noin kolmeakymmentä.
Vanhoissa virsissä on myös vaikeutensa. Satoja vuosia sitten kirjoitettujen tekstien ajatuksiin voi olla vaikea yhtyä.
”Tätä vahvistaa erään tuttuni tekeillä oleva väitöskirja, jossa hän analysoi yhden kirkkovuoden ajalta lähes kaikkien Suomen seurakuntien ylös laitetut virsiaineistot. Siellä on neljäkymmentä sellaista virttä, joita lauletaan useammin kuin kerran vuodessa”, Purovaara kertoo.
Vaikka Purovaara työskentelee itse kanttorina, noin puolet virsikirjan virsistä on hänellekin vieraita.
”Ja siellä on hirveästi hienoja virsiä”, hän selittää.
Niinpä hän päätti aloittaa sivistysprojektin. Jos vieraista virsistä tulisi tutumpia, ehkä niitä laulettaisiinkin enemmän.
https://www.youtube.com/watch?v=1OuMpjuvqA4
Mukana myös hirveitä virsiä
Virret ja liturgia ovat Enne Purovaaran lempiasioita kirkossa, mutta vanhoissa virsissä on myös vaikeutensa. Satoja vuosia sitten kirjoitettujen tekstien ajatuksiin voi olla vaikea yhtyä.
”Monesti kun rupean laulamaan jotain itselleni uutta vanhaa virttä, tulee ensin sellainen, että mitäs ihmettä tässä nyt oikein sanotaan”, Purovaara kertoo.
Vaikka Purovaara työskentelee itse kanttorina, noin puolet virsikirjan virsistä on hänellekin vieraita.
Siihenkin liittyy kuitenkin oivallus: monissa virsissä on kerroksia, jotka eivät aukea ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kun oudolta tuntunutta virttä on laulanut useamman kerran, se voikin alkaa tuntua hyvältä.
Mutta ei aina. Esimerkiksi virsi 354, Kristitty ilman ristiä, on hirveä. ”Kristityn ilman ristiä ei Herra olla anna. Siis suostu siihen nöyränä ja ristiäsi kanna. Hän lapsiaan rakkaimpiaan vie usein alle vaivan, lyö ankarimmin aivan.”
”Siinä on mielestäni ihan hirveää perheväkivaltatematiikkaa. En tiedä, mitä sitten teen, kun minulla ei jossain vaiheessa ole kuin se yksi jäljellä”, Purovaara kertoo.
No, sitä ehtii vielä miettiä. Tällä tahdilla viimeiset virret veisataan joskus vuonna 2019.
Kanttori on lisävihosta ihan pähkinöinä
Vuosi sitten Enne Purovaara kuuli, että luterilainen kirkko oli julkaisemassa virsikirjaan lisävihon. Lehtijutussa sanottiin, että se tulee olemaan täynnä iloa ja riemua, ja Purovaaraa ärsytti.
”Kirjoitin Facebookiin, että en ota kantaa, tarvitaanko lisävihkoa, mutta mielestäni perustelu on väärä. Onhan nykyisessäkin virsikirjassa hirveästi upeita iloisia virsiä. Niitä ei vain tunneta.”
Mutta kun Purovaara sai lisävihon käsiinsä, hän yllättyi. Se olikin upea.
”Olin ihan pähkinöinä. Puolisoni sanoi, että se on liki radikaalin inklusiivinen virsikirja. Siellä otetaan todella monenlaiset taustat ja identiteetit vakavasti”, Purovaara kertoo.
Lisävihon virret kumpuavat monesta eri teologisesta ja kulttuurisesta perinteestä. Tekstejä on arabiasta saameksi, ja mukana on myös tukiviittomia.
”Minulle tuli sellainen olo, että sellainen Anna-Maija Raittilan hengellinen perintö on jotenkin puhjennut lisävihossa kukkaan. Sellainen lempeä ja vähän mystiikkaan taipuvainen nykyaikainen kristillisyys loistaa sieltä läpi, ja minä olen siitä onnellinen.”
Virallisesti virsikirjan lisävihko otetaan käyttöön ensimmäisenä adventtina 27. marraskuuta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pekka Kivekäs hätkähdytti virrellä nujerretuista lapsista – nyt virsirunoilija sai Kirkon kulttuuripalkinnon
Hengellisyys Ajankohtaista– Usein virsitekstit ovat olleet vallanpitäjien palveluksessa. Joukosta löytyy kuitenkin myös terävää kritiikkiä, sanoo Kirkon kulttuuripalkinnon saanut Pekka Kivekäs.
