Kotoisasti kirkolla. Lontoon merimieskirkosta on tullut suomalaisten ja suomenmielisten kohtaamispaikka. Antti ja Maija Lemberg (keskellä) menivät siellä naimisiin ja heidän tyttärensä Martta kastettiin samassa paikassa. Pastori Anna Hälli asuu kirkon yläkerrassa.
Merimieskirkko on kuin pala kotimaata
Lontoon merimieskirkossa vaalitaan suomalaisuutta, mutta merta siinä on vain nimeksi.
Martta Lemberg, 1, saa ylleen kukallisen mekon, sillä Lontoon merimieskirkolla vietetään juhlia. Kirkkosalissa kuoro jo harjoittelee Suklaasydäntä englanniksi.
Martan tämänastisen elämän suurin juhla, kaste, tapahtui näiden seinien sisällä. Täällä myös menivät naimisiin hänen vanhempansa Antti ja Maija Lemberg, jotka olivat tavanneet merimieskirkon pesäpallojoukkueessa. Nyt perhe asuu aivan kirkon tuntumassa.
– Tänne on helppo tulla katsomaan vaikka keihäänheittofinaalia, Lembergit toteavat.
Maija Lembergin tie Lontooseen on sidottu merimieskirkkoon. Hänen siskonsa muutti perheineen Lontooseen, kun merimiespapin paikka avautui. Sisko houkutteli silloin Italiassa asuneen Maijan Englantiin.
– Muutin tänne tädiksi ja aupairiksi. Asuin Hälleillä. Minulla ei ollut työtä eikä miestä.
Molemmat löytyivät, ja sitten syntyi Martta. Martta kannettiin heti merimieskirkon muskariin.
Näyttää ihan Suomelta! Niinkin on huokaistu merimieskirkon ovella. Sisustuksessa näkyvät Suomi-klassikot, kellarissa lämpeää sauna ja Suomi-kaupasta voi kantaa kotiin vihreitä kuulia ja hernekeittopurkkeja koti-ikävän lievitykseksi.
– Pappi Anna Hälli, Lontoon merimieskirkko
Suomelta näyttää myös kirkon yläkerrassa sijaitsevassa pappilassa. Sitä asuvat kirkon papit Teemu ja Anna Hälli perheineen. Millaista on asua työpaikalla?
– Parhaiten jaksavat ne, jotka eivät erottele työ- ja vapaa-aikaa. Perheemme saa kirkolta enemmän kuin annamme, Anna Hälli sanoo.
Hällien kotitalossa toimitetaan messuja, lauletaan kuorossa, pidetään palleromuskareita ihan pienimmille, jännitetään vaalituloksia ja juhlitaan juhannuksesta jouluun. Hällin perhe on mukana kaikessa, mitä kirkolla tapahtuu.
Jumalanpalvelukset ovat osa perinteistä kristillisyyttä, mutta merimieskirkon seinien sisälle mahtuu kaikkea Suomi-koulusta elokuvailtoihin. Kirkolla myös majoittuu matkalaisia, joita on tänä vuonna arviolta 3000.
Mutta kumpi merimieskirkolla on tärkeämpää: kirkko vai Suomi?
– Ei ole kovin kristillistä, että kirkko on vain oman maan kansalaisia varten. Olemme Kristuksen kirkko, ja siinä on jännite, Anna Hälli pohtii.
Vaikka merimiehet ovatkin yhä kirkon nimessä, varsinaisia seiloreita ei kirkolla enää juurikaan näe. Kirkosta on tullut laajempi kohtaamispaikka suomalaisille ja suomenmielisille.
– Olemme osa globaalia kirkkoa, emme suomalaisen kristillisyyden saareke. Silti monelle on tärkeää laulaa tuttuja virsiä ja kuulla evankeliumia omalla kielellä.
Eikä suomalaisuus ole pääsyvaatimus.
– Kun vuosi sitten juhlittiin juhannusta, kirkon bändin brittiläinen basisti opetteli soittamaan kolme settiä suomalaista tanssimusiikkia tuntematta yhtään biisiä etukäteen, Teemu Hälli muistelee sähköpostitse.
Suomalaisuudella on siunauksensakin. Koska monilla on sama synnyinmaa, teologiset erot eivät nouse pääasiaksi. Kirkon vakikävijöihin kuuluu muun muassa luterilaisia, baptisteja ja ortodokseja.
– Suomalaisuus yhdistää enemmän kuin Jeesus erottaa, Anna Hälli naurahtaa.
Hänen mielestään merimieskirkon voima on ihmisten yhteydessä. Se, että kirkolla on vain vähän palkattua henkilökuntaa, tarkoittaa valtavaa vapaaehtoisten määrää. Vapaaehtoiset johtavat kuoroa, pystyttävät myyjäisiä ja vetävät teatterileirejä lapsille. Siinä sivussa kirkon ihmisistä muodostuu toisilleen tukiverkko.
– Seurakunnallinen toiminta ei tapahdu siellä, missä seurakunnan työntekijä on paikalla, Hälli toteaa.
Miltä Suomen kirkollinen todellisuus näyttää Lontoon pappilasta käsin?
– Suomen luterilaisilla seurakunnilla on vielä valtavat resurssit ja paljon työntekijöitä. Englannissa yhdessä seurakunnassa on yleensä yksi työntekijä, pappi.
– Vaikka rahaa on täällä paljon vähemmän, siitä ei juuri puhuta julkisuudessa. Toivon, ettei raha hallitsisi puhetta Suomessakaan. Tärkeintä on ihmisten kohtaaminen, ei kirkon talouden turvaaminen. Ihminen tuo kirkolle arvokkainta minkä voi eli itsensä ja elämänsä.
Martta Lemberg ei vielä tiedä paljon teologiasta tai kirkkojen taloudesta. Häntä kiinnostavat enemmän omien vaunujen työntely ja kirkon leikkinurkkauksen värit.
– Luterilaisuus on minulle tärkeää. Täällä saan laulaa tuttuja virsiä, Antti Lemberg sanoo.
– Minua puhuttelee luterilaisen kirkon maanläheisyys, Maija Lemberg jatkaa.
– Täkäläisten kirkkojen korkeakirkollisuus on välillä vierasta.
Martan perhe aikoo jäädä toistaiseksi Lontooseen. Merimieskirkko on jatkossakin osa heidän elämäänsä.
– Kirkko on paikka, jossa opetamme Martalle suomalaisuutta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Huumeet ja kodittomuus riivaavat Walesia, jossa tavaratalosta tehdään kirkko: ”Koulutamme nuorista uusia johtajia, muusikoita, julistajia ja sosiaalityöntekijöitä”
AjankohtaistaUudenlaisen toimintatavan toivotaan tuovan kirkkoon nuoria vastuunkantajia ja uutta kasvua.