Pastori Ulla Pohjolan-Pirhonen toimitti messun Myyrmäen kirkossa viime sunnuntaina.
Messusta toivotaan kirkon yhdistäjää
Piispa rohkaisee ”sohvaperunaluterilaisia” kasvattamaan lapsensa kristityiksi ja käymään kirkossa.
Viimeaikaisten tutkimusten mukaan suomalaisten kristillinen identiteetti on ohentunut. Se näkyy esimerkiksi kasteiden ja kirkollisten vihkimisten vähenemisenä. Jokainen uusi sukupolvi on vähemmän uskonnollinen kuin edellinen.
– Uskonnollista perinnettä ei enää ole siirretty seuraaville sukupolville, arvioi Kirkon tutkimuskeskuksen vt. johtaja Hanna Salomäki.
Hän puhui viime viikolla Kirkon tutkimuskeskuksen järjestämässä Haastettu kirkko -seminaarissa, jossa pohdittiin muun muassa kirkon yhteisöllisyyttä.
– Miksi ihmiset arkailevat lastensa kastamista ja miksi kaikki kirkon jäsenet eivät löydä tietä ehtoollispöytään? kysyi Kuopion piispa Jari Jolkkonen.
Hän kuvaili suomalaisia luterilaisia sohvaperunakristityiksi, jotka rukoilevat itsekseen saunanlauteilla tai sienimetsässä, mutta harvoin yhdessä. Vain noin joka kymmenes kirkon jäsen käy säännöllisesti kirkossa, vaikka jumalanpalvelus on luterilaisen uskonkäsityksen mukaan hengellisen elämän keskus.
Jolkkosen mielestä kirkon pitäisi nyt keskittyä jäsentensä kristillisen identiteetin vahvistamiseen eli rohkaista ihmisiä kasvattamaan lapsensa kristityiksi, osallistumaan jumalanpalveluksiin ja kantamaan vastuuta lähimmäisistä.
Kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon mukaan kirkossa on pitkään eletty synkistelyvaihetta laskevien käyrien äärellä.
– Isoja kulttuurisia trendejä emme pysty kääntämään, mutta omaan toimintaamme voimme vaikuttaa. Yksi konkreettinen esimerkki on jumalanpalvelusten kehittäminen.
Hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi Haapajärvellä, jossa seurakuntalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana messujen tekemisessä ja jumalanpalvelusten kävijämäärät ovat kasvaneet selvästi.
– Kun ympäröivä kulttuuri ei enää tue kristittynä elämistä, jumalanpalvelukselle asetetaan ihan uudenlaisia vaatimuksia kristillisen identiteetin rakentajana, Keskitalo muistutti.
Kirkossa puhutaan paljon konservatiivien ja liberaalien ristiriidoista. Vaikka esimerkiksi kirkon työntekijöistä noin kolmannes ei katso kuuluvansa kumpaankaan ryhmään, esimerkiksi suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin tai lähetystyöhön jakaa mielipiteitä jyrkästi.
– Toisaalta samaa mieltä ollaan esimerkiksi siitä, että kirkon on puhuttava rohkeammin Jumalasta ja oltava aktiivinen mediassa. Samoin diakoniatyön tärkeydestä ollaan yhtä mieltä, Hanna Salomäki huomautti.
Emeritusarkkipiispa John Vikströmin mukaan ei voi oikeastaan puhua kahtiajaosta, sillä omaa totuuttaan viljeleviä ryhmiä on useampia. Sekavassa tilanteessa pitäisi hänen mukaansa muistaa, että ensisijaisia eivät ole eri ryhmien edut ja niiden yhteensovittaminen, vaan yhteisen seurakunnan rakentaminen.
– Elävässä seurakunnassa on tilaa ja vapautta keskustella, etsiä ja kysellä samalla kun jumalanpalveluksessa yhdytään vanhan uskontunnustuksen ilmaisuihin. Yhteisellä messulla on keskeinen rooli erilailla ajattelevien ryhmien kokoajana, Vikström totesi.
Jaa tämä artikkeli: