Metsäveljen tytär

Ene Mihkelson : Ruttohauta. WSOY 2011.

• 14.12.2011 09:24

Viljandissa sodan aikana syntynyt Ene Mihkelson on Viron arvostetuimpia nykykirjailijoita. Hänen 2000-luvulla ilmestyneestä aikalaistrilogiastaan on nyt suomennettu poikkeuksellisesti kolmas osa.

Ruttohauta kertoo Viron kansan ja historian kehityksestä viime vuosisadan aikana. Kertoja, pieni tyttö, menettää vanhempansa jo varhain ja joutuu salaperäisen tätinsä Kaatan hoiviin. Kaata puolestaan jättää tytön milloin minnekin ja risteilee elämässään sinne tänne kertomatta tytölle, missä mennään.

Aikuistuttuaan tyttö alkaa etsiä juuriaan ja perheensä ja kansansa historiaa. Käy ilmi, ettei isä ehkä olekaan kuollut vaan piileskellyt metsäveljenä vuosikymmeniä. Arkistojen ja sukulaishaastattelujen valossa kertoja koettaa perehtyä sekavaan ja valheita, virheitä ja poistoja täynnä olevaa historiaan.

Miltä tuntuu elää maassa, jossa oman nahan päälle on kasvatettava toinen iho? Maassa, jossa mielipide, varomaton lausahdus tai väärä kontakti voi viedä jopa hengen? Totuus jakautuu palasiksi, joista ei saa otetta. Rehellisen ajattelun tai sananvaihdon riskiä ei useimmiten voi ottaa.

Uskollisesti romaanin päähenkilö haastattelee, kulkee, kopioi, muistelee ja matkustaa pitkiä matkoja Viron maaseudulla. Haudat aukeavat vähitellen. Mutta voiko ihminen eheytyä siitä häpeästä, unohduksesta ja kauhusta, mitä on joutunut kollektiivisesti kokemaan? Mitä on haudan pohjalla, sen löyhkässä ja pimeässä?

Mihkelson kirjoittaa kuin muuraisi tiukkaa, karheaa tekstiä. Lukijalle ei juuri jää lepotaukoja. Mutta kirja ei olekaan viihdettä vaan luja ja järkyttävä aikalaistodistus.

Eila Jaatinen