Mieheksi ja vaimoksi

Mieheksi ja vaimoksi

”Tässä on sitä jotain”, ajatteli Ilkka Koskenmaa tavattuaan Jade Ruokosen. Seitsemän vuotta myöhemmin tuntui oikealta mennä naimisiin.

23.5.2013

Pari viikkoa ennen häitä kaikki on valmista: menukortit ja auton koristeetkin on askarreltu. Eteisen nurkassa on laatikoittain juhlajuomia.

– Pelottaa ja jännittää – ei naimisiinmeno sinänsä, vaan vihkiminen ja juhla. Vuoden ajan olen nähnyt monta kertaa viikossa häihin liittyviä painajaisia, sanoo Jade Ruokonen, 25.

– Etukäteen ajattelin, että tämä tulee olemaan tuskaa. Television hääohjelmat antavat kuitenkin väärän kuvan. Ei tämä ole stressaavaa, kun hoitaa asiat hyvissä ajoin. Me hoidimme isot asiat heti: varasimme kirkon ja juhlapaikan ja Jade tilasi hääpuvun Kiinasta, Ilkka Koskenmaa, 26, kertoo.

Yksi asia häntäkin kuitenkin jännittää: tanssiminen – varsinkin jos anoppi hakee tanssimaan.

Ilkka on odottanut häitä jo kuusi vuotta.

– Jade on ensimmäinen, jonka kanssa olen seurustellut. Alusta asti minulla oli hyvä tunne, että tässä on sitä jotain. 19-vuotiaana Jade piti vitsinä sitä, kun ostin sormukset. Nyt tiedämme, että se oli oikea päätös.

Totista totta kihlauksesta tuli alkuvuodesta 2012.

– Olin miettinyt jo valmiiksi, miten kosisin Jadea. Sen piti tapahtua vuorella Teneriffan-matkalla. Mutta yksi ilta loikoilimme sängyllä ja rupattelimme ja naimisiinmeno tuli puheeksi. Kysyin sitten, että mentäiskö naimisiin kesällä 2013.

Jade huomauttaa, että avioliitto tuskin muuttaa mitään. Ilkka uskoo sen vahvistavan suhdetta. Seuraava luku tarinassa on hänen mukaansa perheen perustaminen.

– Ja sillä en tarkoita lisää koiria, vaan lapsia, Ilkka tarkentaa.

– Joo. Ajattelen, että jos tulee lapsia, pitää olla naimisissa, lisää Jade.

Siviilivihkiminen ei ollut heille vaihtoehto. Jade on aina halunnut kirkkohäät ja myös Ilkan mielestä kirkossa on ihan erityinen tunnelma.

Vihkikirkokseen he valitsivat keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon – niin kuin 130 muutakin paria viime kesänä. Kirkko on yksi Suomen suosituimmista vihkikirkoista, jonka kesälauantait on täyteen varattu. Kun vihkiajat edellisenä syksynä tulivat jakoon, Jade ja Ilkka onnistuivat saamaan juuri toivomansa ajan.

Avioliiton esteiden tutkinnan pari tilasi hyvissä ajoin, jo pari kuukautta ennen häitä. Todistus siitä on voimassa neljä kuukautta kerrallaan.

– Olin luullut, että se olisi vaikeampaa, mutta kun lomakkeen lopulta onnistui metsästämään netistä, sen täyttäminen oli helppoa, Ilkka kertoo.

Helppoa oli myös vihkipapin löytäminen. Vantaan seurakuntien oppilaitospappi Jukka-Mikko Karjalainen oli Jadelle tuttu kouluajoilta. Siispä viesti hänelle, ja asia oli sovittu.

4.6.2013

Vihkikeskustelussa tavataan pappi. Jukka-Mikko Karjalainen istahtaa keittiönpöydän ääreen Jadea ja Ilkkaa vastapäätä, kaivaa esiin paperipinkan ja Kirkollisten toimitusten kirjan ja saa eteensä mukillisen kahvia. Aluksi hän tarkistaa, että esteettömyystodistus on kunnossa ja rippikoulut varmasti käyty.

– Mikäs häämarssi teille tulee? Minkä raamatunkohdan valitsitte luettavaksi? Tarvitaanko laulajalle mikki? Karjalainen käy läpi käytännön kysymyksiä.

Niitä on myös Jadella: Missä kirkolla voi odottaa vihkimisen alkua? Miten polvistuminen mekossa onnistuu? Muistanko sanoa ”tahdon”?

Kun vihkitoimitukseen liittyvät asiat on selvitetty, pohditaan parisuhdetta. Jade ja Ilkka saavat kertoa tutustumisestaan ja siitä, mihin toisissaan ihastuivat. Paljastuu, että he tutustuivat netissä, IRC-Galleriassa. Ensitreffeillä he menivät keilaamaan. Yhteispeli toimi niin hyvin, että asia oli sillä selvä.

– Oli hyvä, että Ilkka oli niin sosiaalinen, koska itse olin nuorempana ujo, Jade sanoo.

– On Jadekin muuttunut mun seurassa sosiaalisemmaksi. Ja Jade on oppinut onneksi jo nauramaan mun huonoille vitseille.

Karjalainen piirtää paperille parisuhteen vaiheita ja muistuttaa, että ensihuuma kestää vain vuoden tai pari. Siitä on tällä parilla jo kauan. Nyt he arvioivat, että suhdetta pitävät koossa rakkaus, välittäminen ja toisen huomioonottaminen. Ne näkyvät pienissä asioissa, vaikka siinä, että viikonloppuisin istutaan aamiaisella yhdessä. Ja joka päivä halaillaan paljon.

– Omakotitalo, vakaa talous, lapset – ihan perusasioita, vastaa Ilkka, kun jutellaan haaveista.

– Ja matkustelu, lisää Jade.

Kymmenen vuoden päästä he näkevät itsensä edelleen onnellisina yhdessä. Rehellisyys, uskollisuus, turvallisuus ja luotettavuus ovat listalla, kun yhdessä mietitään, kuinka suhteen saa kestämään. Joskus tulee kyllä sanomista: Jade jättää laukkunsa aina sohvalle tai tuolille ja Ilkka vaatteensa makuuhuoneen lattialle ja kahvinjämät keittimeen.

– Meidän riidat ovat yleensä tyhmiä ja pienistä asioista, Ilkka tarkentaa.

5.6.2013

Vihkiharjoituksissa Pyhän Laurin kirkossa ovat vihkiparin ja papin lisäksi paikalla kaasot Lili Salmi, Sara Litukka ja Saija Kukkonen sekä bestmanit Kimmo Koskenmaa, Tero Koskenmaa ja Topi Litukka. Tiiviissä tahdissa käydään läpi se, mitä suurena päivänä tapahtuu. Testataan käytävän pituus, kokeillaan alttarin eteen polvistumista. Katsotaan, missä seisovat bestmanit, mihin asettuvat kaasot ja missä kohtaa käytävää sulhanen odottaa morsiantaan.

Jukka-Mikko Karjalaisella on yksi hyvä neuvo: on muistettava kävellä tarpeeksi hitaasti – sekä kirkkoon että vielä sieltä poiskin. Hän näyttää malliksi, mikä on riittävän rauhallinen tempo.

Myös vihkikaava tahtomisineen ja sormusten antamisineen käydään läpi.

– Haluatteko harjoitella suudelmaa? Karjalainen tarkistaa.

Jade ja Ilkka haluavat. Se näyttää sujuvan hyvin. Mutta kirkosta poistuminen menee mönkään.

– Minne te juoksette? Tulkaapas takaisin vielä, Karjalainen huhuilee.

8.6.2013

Lauantaipäivä on aurinkoinen ja lämmin. Tukholmassa vietetään prinsessa Madeleinen ja Chris O’Neillin häitä. Vantaalla Pyhän Laurin kirkossa vihitään avioliittoon seitsemän paria. Vihkimisiä on 45 minuutin välein, joten kirkon ympäristössä pyörii pitkin päivää juhla-asuisia vieraita ja useampikin säteilevä morsian.

Kello 14.15 on Jade Ruokosen ja Ilkka Koskenmaan vuoro. Kuutisenkymmentä häävierasta istuutuu penkkeihin. Kanttori Päivi Annala kiipeää urkuparvelle. Sulhanen ja hänen kolme bestmaniaan asettuvat paikoilleen alttarin oikealle puolelle. Jos heidän solmioistaan ja taskuliinoistaan voi jotakin päätellä, fuksianpunainen taitaa olla häiden teemaväri.

Pastori Karjalainen tulee sakastista ja toivottaa hääväen tervetulleeksi. Pachelbelin Kaanon alkaa soida. Kaasot kävelevät keskikäytävää, vieraat nousevat seisomaan.

Sitten saapuu morsian isänsä Jukka Ruokosen käsipuolessa, ja sulhanen lähtee häntä vastaan. Suunnilleen puolimatkassa käytävää isä suutelee tytärtään poskelle ja luovuttaa hänet sulhaselle.

– Tämä asia on ollut teille selvä jo pitkään, Karjalainen sanoo johdantosanoissaan, kun pari on asettunut vihkiryijylle alttarin eteen.

Vihkitoimitus on jumalanpalvelus. Siihen kuuluu rukouksia ja Raamatun lukua. Jade ja Ilkka ovat valinneet luettaviksi tekstit Vanhan testamentin Laulujen laulusta ja Uuden testamentin Kolossalaiskirjeestä. Saarnan paikalla on vihkipuhe.

– Te olette realisteja, ihmisiä, joiden haaveet ja tulevaisuudensuunnitelmat pysyvät kohtuullisina, toteuttamiskelpoisina. Te toivotte tavallista elämää. Mitä on tavallinen elämä ja voiko joku tosiaan haaveilla sellaisesta? Karjalainen pohtii puheessaan.

– Avioliitossa ei realismia ole koskaan liikaa. Realismi on eräänlainen henkinen eväs.

Pappi pakkaa vielä lisää eväitä: Kuuntele toista! Anna anteeksi pienet viat! Varaudu rakkauden ryppyihin!

Vihkikeskustelussa mainitut ärsyttävät asiat – lojuva laukku ja kylmä kahvi – ovat päätyneet vihkipuheeseen. Niitä säestää muistutus, että jokaisen on korjattava omat vikansa itse. Toista ei voi muuksi muuttaa ja anteeksiantaminen kuuluu tavalliseen elämään siinä missä pusu tai koiran ulkoiluttaminen.

Ja sitten Karjalainen jo kysyykin, tahtooko Ilkka ottaa Jaden aviovaimokseen. Entä Jade Ilkan aviomiehekseen? Kun kumpikin on vastannut tahtovansa, bestman ja Ilkan veli Kimmo Koskenmaa ojentaa valkokultaisen timanttisormuksen papille. Sormuslupausten jälkeen sormukset pujotetaan sormeen. Pappi julistaa Ilkan ja Jaden mieheksi ja vaimoksi ja siunaa heidät.

”Sua vain yli kaiken mä rakastan, sinä aarteeni päällä maan”, aloittaa Jaden sisko Lili Salmi laulun, Nils-Eric Fougstedtin Romanssin. Tuore aviopari kuuntelee sitä totisin ilmein.

Sitten rukoillaan: ensin esirukous Jaden ja Ilkan puolesta, sen jälkeen yhteen ääneen Isä meidän.

– Ilkka ja Jade, te olette nyt naimisissa, hihkaisee Karjalainen loppusiunauksen jälkeen ja ojentaa parille vihkiraamatun muistoksi.

Pachelbelin Kaanon soi taas, aviopari Koskenmaa kävelee hitaasti ulos kirkon ovesta ja juhlavieraat heidän perässään. Kaikki on ohi parissakymmenessä minuutissa.

Paitsi eipä olekaan. Vihkipari puikahtaa takaisin kirkkoon sakastin ovesta ja kävelee uudelleen kohti kirkon ulko-ovia. Siellä heitä on vastaanottamassa huuto- ja saippuakuplamyrsky.

Jaa tämä artikkeli: