Mielekkäämpää kalastusta
Pietari sai mojovan kalansaaliin, mutta Genesaretin järven kalakannat eivät kutistuneet sukupuuton partaalle. Liian mojovia ovat ne kalansaaliit, joita murhaavan tehokas kalastusteknologia maailman meristä kiskoo. Ja päinvastoin kuin Jeesus, joka harjoitti ihmekalastusta pelastaakseen nälkäiset, rikkaiden maiden kalateollisuus vie ruoan Afrikan rantojen köyhiltä.
Miksi me, joilla on tarpeeksi, edes haluamme napata kalan, ampua karhun, kaataa hyvännäköisen muijan tai pyydystää kylän tavoitelluimman karpaasin? Metsästysviettimme on heijastumaa paljon suuremmasta tarpeesta.
Meissä kaikissa ui ihan omasta takaa onkimistaan odottavia otuksia. Kaunakalojen, himohaitten, raivorauskujen, ahneuden ahventen, kiittämättömyyden kiiskien, äreyden äyriäisten ja eivoisvähempääkiinnostaa-eväkalojen sukupuuttoon kuolemisen vaarasta ei ole tietoakaan. Siellä ne pulikoivat kaikessa rauhassa runsaina rönsyilevien pelkojen vähävetiseksi rehevöittämässä kaislikossa. Jos me jahtaamme vain ulkoisia saaliita, merihirviöt jäävät huomaamatta. Ne lisääntyvät, kunnes mielenmaisemamme ovat leväpuuroa.
Jospa Jumalan minulle antama halu napata kiinni onkin tarkoitettu sisäiseen kalastukseen! Jumalalle rakkaiden ajattelijoiden kalajuttuihin luottaen upotan verkkoni mieleni syviin vesiin.
Hiljaisessa rukouksessa kiskon ylös vesihiiden poikineen. Kauhistun saalista. Kuinkahan kauan tuokin hirvitys on sukellellut alitajunnassani, hätistänyt vaarallisille vesille, usuttanut satuttaviin sanoihin ja suorituksiin?
Jaa tämä artikkeli: