Mielipide: Älkää lopettako ruokajonoja
Olen työssäkäyvä 33-vuotias nainen ja käyn vapaaehtoisena avustamassa kerran viikossa ruokajonossa Myllypurossa.
Muutaman kuukauden kokemuksella voin sanoa, että asiakaskunnassamme on paljon sellaisia, joilta jää ruoka hakematta, jos sen saamiseksi tulee jotain yhteisötoimintaa. Heille olisi katastrofi, jos ruoka-avun saaminen vaatisi enemmän sosiaalista kanssakäymistä. Vasta viime viikolla eräs asiakaskin tervehti minua ensimmäisen kerran ja katsoi silmiin. Uskallan väittää, että he jättäytyvät enemmin pois kuin lähtisivät muuttamaan toimivaa systeemia.
Olen hyvin huolissani siitä, että Helsingin seurakuntayhtymä on mukana tässä "yhteisöllisessä" muutoksessa. Myllypurossa tehdyt uudistukset ovat jo poistaneet jonot lähes täysin, ja ihmiset ovat olleet muutokseen tyytyväisiä.
Jonossa käy paljon vanhoja ihmisiä, jotka jakavat avustuskassinsa kotona olevan huonokuntoisen puolison kanssa. Kuinka yhtymä aikoo uudistuksessa huomioida heidät?
Toinen suuri asiakasjoukko ovat lapsiperheet. Millä turvataan, että heillä on iltaisin ja viikonloppuisinkin jotain ruokaa kotona perheelleen, kun lapsilla ei ole silloin mahdollisuutta tarha- tai kouluruokailuun?
Monelle ruoka-avun saaminen on myös paha paikka. He haluavat saada ruokakassin mieluiten mahdollisimman pienellä kontaktilla ja jatkaa matkaansa.
Erilaisten avustustapojen tarjoaminen ei ole huono asia, mutta ruokajonomahdollisuuden poistaminen kokonaan tuntuu katastrofilta.
Syrjäytymisen estämiseksi tulisi tehdä ennaltaehkäisevää työtä, mutta kun puhutaan keski-ikäisestä, jo yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneesta ihmisestä, niin se työ on valitettavasti pahasti myöhässä. Tällöin tulisi antaa tukea heille sopivalla tavalla. Kertaakaan en ole vielä törmännyt asiakkaaseen, joka pitäisi ruokajonoa huonona asiana tai jotenkin ihmisarvonsa vastaisena. He ovat kovin onnellisia saamastaan avusta.
Krista Hall
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
