Mielipide: Haen messusta hengellistä ravintoa
Kaarina Johansson kirjoitti, että pienten lasten pitämät äänet häiritsevät häntä messussa (K&k 11.8.). Kiitän häntä, että hän on tuonut esille tarpeensa hiljentymisestä ja siitä, että hän kuulisi kunnolla. Voisiko seurakunta varmistaa, että äänentoisto on kunnossa, niin että heikkokuuloisemmatkin kuulevat? Entä voisivatko he istua eturivissä?
Johansson kannustaa lapsiperheitä menemään perhemessuun ja ihmettelee, miksi he tulevat niin kutsuttuun tavalliseen messuun. Olen pienen lapsen äiti ja haluan käydä messussa, koska sieltä saan hengellisen ravintoni. Hengellinen ravinto tulee monessa muodossa: musiikissa, rukouksissa, saarnassa, ehtoollisessa, hiljaisuudessa. Mutta ennen kaikkea Kristus kohtaa meidät muissa ihmisissä.
Kaikki tarvitsevat muiden ihmisten tukea, ja aivan erityisesti pienten lasten vanhemmat tarvitsevat muiden aikuisten tukea. Olen saanut paljon tukea niiltä, joilla on enemmän elämänkokemusta kuin minulla. Perhemessuissakin voisin käydä, mutta niissä hengellinen sisältö on suunnattu erityisesti lapsille. Lapsia on enemmän, ja melutaso nousee. Aikuisten välinen keskustelu on hankalampaa.
Minäkin toivoisin elämään enemmän hiljaisuutta. Uskon, että hiljaisuus ei kuitenkaan ole äänettömyyttä, vaan sydämen hiljaisuutta. Toivon, että voimme yhdessä etsiä messuissa yhteyttä Jumalaan ja toisiimme, kaikenlaisia ihmisiä – isoja ja pieniä – kunnioittaen.
Anna Pickering
Helsinki
Ota kantaa! Voit jättää oman mielipidekirjoituksesi täällä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Näin löydät uskon
PuheenvuorotMe ihmiset olemme erilaisia, ja siksi on mielipuolinen vaatimus, että kaikki osaisivat uskoa yhtä hienosti. Saan paljon kyselyitä älykkäiltä ihmisiltä, jotka haluaisivat uskoa, mutta eivät vaan kykene, kirjoittaa Tuomas Enbuske.
