Mielipide: Kirkko ja kaupunki kuvaa tämän päivän kristinuskoa

Mielipide: Kirkko ja kaupunki kuvaa tämän päivän kristinuskoa

Muuttaessani kolme vuotta sitten Helsinkiin Kirkko ja kaupunki ilmestyi ilmaisjakeluiden tavoin kotiini. Ennen selailin sitä satunnaisesti, mutta lopulta laadukas journalismi vakuutti. Niin paljon, että lehdestä luettu kehotus ehdokkuudesta seurakuntavaaleissa purkautui suustani ääneen lausuttuna päätöksenä viime keväänä.

Olenkin seurannut mielenkiinnolla mielipidepalstalla käytyä keskustelua siitä, kenen tai minkä tulisi ohjata lehden sisältöä. Osa määrittelisi lehden roolin ”kirjanoppineiden” megafoniksi, toiset kannattavat sanoman joustavuutta. Lukeudun itse jälkimmäisiin.

En väitä, etteivätkö kirkon opilliset näkemykset kuulu lehden sivuille, mutta kuten Veikko Peippo huomautti (K&k 16.8.), tavallinen seurakuntalainen ei elä arkeaan muinaisessa historiassa. Nuoret sitäkin vähemmän.

Näen, että arvoihin ja ihmisyyteen keskittyvä retoriikka toimisi voimavarana nuorten osallistamisessa kirkon toimintaan.

Mindfulness-trendi on sytyttänyt ihmisissä halun oman tunnemaailmansa tutkisteluun, eriarvoistumiskehitys taas haastaa yhteiskuntamme arvoperustaa. Yhteisöllisyyteen ja lähimmäisenrakkauteen perustuva kirkko voi tuolloin näyttäytyä uutena turvasatamana.

Minulle Kirkko ja kaupunki on pystynyt piirtämään kuvaa kristinuskosta tämän päivän väreillä maalattuna. Nimensä mukaisesti lehti asettautuu uskollisen yhteisön ja sitä ympäröivän elinpiirin väliin, sovittamisen rajapintaan.

Pystyttämällä vahvoja muureja ei nimittäin sulje vain muita ulos – samalla tulee sulkeneeksi itsensä.

Emmi Mäkelä

29-vuotias sosiaalidemokraattien ehdokas

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi