Mielipide: Kirkollisvero rahoittaa viimeistä turvaverkkoa – jokainen lähtijä heikentää sitä
Liian moni eroaa kirkosta tietämättä, että diakoniatyö on sen selkäranka. Eroaminen on helppoa ja päätös syntyy usein nopeasti, on syynä sitten kirkollisvero, pettymys tai etäisyys instituutioon.
Harvempi pysähtyy miettimään, mitä kirkollisvero mahdollistaa. Yksi tärkeimmistä asioista on diakoniatyö.
Pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa diakoniatyön merkitys korostuu, kun korkeat elinkustannukset, yksinäisyys ja eriarvoistuminen näkyvät arjessa. Seurakuntien diakoniatyö on konkreettista apua: taloudellista tukea, ruokalahjakortteja, kriisiapua ja keskusteluapua ihmisille, joille yhteiskunnan turvaverkot eivät riitä.
Diakoniatyö on usein se viimeinen luukku eli paikka, johon tullaan, kun kaikki muu on jo kokeiltu. Sen vahvuus on matala kynnys. Apua saa nopeasti ja ilman raskasta byrokratiaa.
Kun kirkon jäsenmäärä vähenee, vähenevät myös sen resurssit. Jokainen kirkosta eroaminen vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon apua kirkko voi tarjota omassa kaupungissaan.
Ennen kuin klikkaa ”eroa kirkosta”, kannattaa kysyä itseltään, haluaako olla mukana mahdollistamassa diakoniatyötä.
Esa Kauppi
Seurakuntaneuvoston jäsen, Oulu
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Diakoniatyön asiakasmäärä on kasvanut rajusti – moni seurakunta jakaa 40 euron maksukortteja ruokaostoksiin
AjankohtaistaValtaosa pääkaupunkiseudun seurakunnista osallistuu valtakunnalliseen hankkeeseen, jossa vähävaraisille jaetaan ruokakaupoissa käytettäviä maksukortteja. Seurakuntien avunhakijoissa korostuvat lapsiperheet.
