Mielipide: Messua on uudistettava vanhaan suuntaan
Otsikko voi ensilukemalta tuntua paradoksilta. Kommenttini ydin on nostaa esille valtavirtana kulkevan arkipäiväistämisen sudenkuoppa. Ihminen kaipaa rituaaleja banaalin arjen keskellä. Evankelis-luterilainen kirkko on viime vuosina toiminut tätä kaipausta vastaan pyrkiessään arkipäiväistämällä lähentämään suhdettaan maallistuneeseen kirkon jäseneen.
Evankelis-luterilaisen uskonnollisuuden ulkoiset muodot ovat askeettiset verrattuna esimerkiksi ortodoksiseen kirkkoon, jonka rituaaleihin kuuluvat väriloisto, suitsukkeet ja runsaat koristelut. Hyvä niin, askeettiset muodot istuvat hyvin pohjoismaiseen avoimeen yhteiskuntaan.
Kirkko ei uskalla auktoriteettivastaisen ilmapiirin Suomessa sanoa mistään mitään jylisevällä äänellä.
Mutta arkeen osallistuminen ei saa tarkoittaa suomalaisen valtakirkon nykymenoa, joka tuntuu kärsivän jonkinlaista pitkittynyttä krapulaa niistä menneistä ajoista, jolloin uskonnollisen sanan tulkinta oli pappien yksinoikeus ja lukutaidotonta kansaa syyllistettiin uhkaavaan sävyyn.
Reaktiona kirkkoa on arkipäiväistetty. Messutkaan eivät ole enää hiljentymisen riittejä, vaan kesken jumalanpalveluksen kirkkojen auloissa melutaan kovalla äänellä, lapset juoksentelevat pitkin käytäviä, lasten annetaan puhua salissa kovalla äänellä, saliin tullaan ja mennään kuin hollituvassa. Saarnan jälkeen osa seurakuntalaisista saattaa taputtaa, kun ei osata erottaa tv:n laulukilpailujen käytöstapoja kirkollisista käytöstavoista. ”Antakaa lasten tulla tyköni” ei tarkoita edellä kuvattua menoa.
Kirkko ei uskalla auktoriteettivastaisen ilmapiirin Suomessa sanoa mistään mitään jylisevällä äänellä, kun pelätään, että joku saattaa pahastua, että loputkin ihmiset kirkkosalista kaikkoavat. Pohjanmaa on Suomessa niitä harvoja alueita, jossa enää kuulee todella väkeviä saarnoja.
Ihminen kaipaa henkisyyttä ja hengellisyyttä, irtiottoa arjen keskellä. Rituaalit ja hiljentyminen ovat sen muotoja. Muodot eivät tarkoita kylmää, muodollista suhtautumista kasvokkain kohdattaessa, vaan koskevat messuja. Kirkon pitää uskaltaa tarjota tähän mahdollisuus, uskaltaa kunnioittaa muotoja, jopa tuoda lisää rituaaleja ja symbolismia. Usko on sitten jokaisen yksityisasia.
Harri Erämetsä
valtiotieteiden tohtori
Espoo
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Jumalanpalveluksesta 75 prosenttia aiheuttaa ongelmia
PuheenvuorotKirkonmenojen virallisista osista puuttuu vieraanvaraisuus, tilannetaju ja nöyryys. Niissä ei kuulla nykyajan ihmisen etsintää ja epävarmuutta uskonasioiden edessa.