Mielipide: Tärkeimmät ongelmat eivät sijaitse navan alla
En ole kirkon aktiivi, mutta kuulun kirkkoon ja haluan edelleen kuulua, huolimatta erilaisista mielipiteistä ja Raamatun tulkinnoista. Tällä viikolla silmiini osui kaksi erittäin tärkeää kannanottoa, jota ravisuttivat myös meikäläistä tavallista heteroa.
Noora Mattila kirjoitti nuorten aikuisten ja kirkon välisestä kuilusta ja osui siinä täydellisesti naulan kantaan. Monet nuoret aikuiset kipuilevat ahdistuneina todellisten uhkien edessä. Ne voivat lauetessaan pahimmillaan tuoda helvetin maan päälle meille kaikille. On ilmastonmuutos, pandemia, työelämän muutokset ja elämän epävarmuus. Kirkko tuntuu vieraalta, varsinkin jos siellä nähdään tärkeimmät ongelmat vain ”navan alla” kuten avioliiton oikeaoppisuudessa.
Toinen silmiä avaava kannanotto olivat Leena Julinin videot "Vihapuhetta Jumalan nimessä". Vihan määrä ja varmuus sen ilmaisuun oli julmaa ja järkyttävää kristittyjen suusta.
Mistä tulee oikeutus tällaiseen miekkalähetykseen; eivätkö he usko pelkän rukouksen voimaan? Jospa he kohdistaisivat kaiken tämän tarmon todellisten uhkien torjumiseen eivätkä rauhanomaisesti elävien kanssaihmisten kritisoimiseen?
Kirkko tarvitsee jäseniä kaikkeen siihen hyvään, mitä se tekee. Opista voidaan keskustella, mutta vain yhden tulkinnan salliminen johtaa koko kirkon marginalisoitumiseen.
Päivi Väisänen
Ota kantaa! Voit osallistua keskusteluun verkossa tästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leena Julin teki kirkkomusiikkia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistetusta vihapuheesta, jotta sen julmuus tulisi näkyväksi
AjankohtaistaMateriaalia teoksiin antoivat muun muassa kirkon työntekijät ja luottamushenkilöt, jotka ovat puhuneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien puolesta.
