Mielipide: Täyttä hepreaa eri vuosisadoilla
Kata-Riina Heinonen-Tricaricon kiinnostava juttu sanonnasta ”täyttä hepreaa” herätti kysymyksiä ilmauksen ajoituksesta (K&k 13.1.). Ruotsalaisen kielitieteilijän Elof Hellqvistin mukaan sillä viitattiin alun perin paitsi käsittämättömään myös mahdottomaan. Tätä kuvastaa muun muassa se, että heprean oppimista yhdessä yössä pidettiin 1600-luvulla Turun akatemian piirissä noituuden merkkinä.
Hans Braskilta tunnetaan vuodelta 1648 ilmaus ”Tå kan jagh hebraiska” merkityksessä ”osaan tehdä ihmeitä”. Sanonnan juuret voisivat liittyä ruotsin kielessä siis jo 1600-lukuun ja tähän merkitykseen.
Suomeen ilmaus lienee vakiintunut samaa tarkoittavana vasta myöhemmin. Sitä ei esiinny 1700-luvun sanakirjoissa (Juslenius, Ganander) tai muissakaan aikakauden teksteissä, ei liioin Lönnrotin sanakirjassa 1880.
Autonomian ajan lehdistössä heprean osaaminen käsittämättömän tai mahdottoman synonyymina on niin ikään harvinainen. Ensimmäinen tuntemani esimerkki on vasta vuodelta 1864, jolloin Suomettaressa nimitettiin venäläisillä kirjaimilla kirjoitettuja nimiä ”hebreaksi” niiden kummallisuuden ja ”naurettavuuden” vuoksi.
Aikaisemmat viittaukset heprean kieleen muun muassa Sorolaisen postillassa 1621–1625 ilmentävät kyllä toiseutta, mutta eivät viittaa kuulijoiden tuntemaan vakiintuneeseen sanontaan.
Esko M. Laine
kirkkohistorian dosentti, pastori
Helsinki
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
