Mielipide: Vanhemmat eivät haali diagnooseja lapsilleen
Tutkija Vienna Setälä-Pynnönen kommentoi lastenhoitoon liittyviä väitteitä genetiikan ja evoluutiobiologian näkökulmasta (K&k 9.5.). Hän totesi muun muassa: ”Joskus tuntuu, että vanhemmat haalivat diagnooseja lapsilleen, jotta nämä tulisivat nähdyiksi. Vanhemmat ovat usein tarkkoja, että yhteiskunta tukee tarpeeksi heidän erityislapsiaan.”
Tiedän monia erityislasten vanhempia, mutta en yhtäkään, joka olisi haalinut lapselleen diagnooseja muodin vuoksi. En edes usko, että se on suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä kovin helppoa.
Oma lapseni sai kolmevuotiaana autismin kirjon häiriön ja laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosin. Se oli aluksi shokki. Olisin ikionnellinen, jos lapsi olisi kehittynyt normaalisti eikä mitään diagnooseja olisi tutkimusten jälkeen tullut.
Diagnoosi kuitenkin mahdollisti lapselle välttämättömän tuen ja kuntoutuksen. Puheterapian avulla hän on oppinut kommunikoimaan kuvilla, vaikkei osaa puhua. Toimintaterapia on parantanut hänen motoriikkaansa huomattavasti. Pienryhmässä ja mahtavan avustajan kanssa hän pystyy osallistumaan päiväkotiarkeen.
Olen kaikesta tästä tuesta yhteiskunnalle todella kiitollinen. Mutta tiedän, että kaikkien lasten tilanne ei ole yhtä hyvä. Moni vanhempi joutuu todella taistelemaan sen puolesta, että lapsi saa tarvitsemaansa tukea.
Autistin äiti
Jaa tämä artikkeli: