– Jos vanhemmat vastaavat vauvan tarpeisiin lämpimällä katseella, kosketuksella ja läheisyydellä, se ennustaa lapsen tulevaa terveyttä enemmän kuin hänen perimänsä, sanoo tutkija Vienna Setälä-Pynnönen.
Lasten tarpeista vaietaan, koska ”syyllisyyden aiheuttaminen vanhemmille on tabu” – evoluutiobiologi neuvoo, miten tuet lapsen hyvinvointia
Sanotaan, että lapselle on tärkeintä, että hänen ympärillään on rakastavia aikuisia. Se on harhaluulo, sanoo tutkija Vienna Setälä-Pynnönen.
Tutkija Vienna Setälä-Pynnönen kommentoi lastenhoitoon liittyviä väitteitä. Hän on yhteiskuntatieteiden, evoluutiobiologian ja genetiikan asiantuntija.
Väite 1: Lapselle on tärkeintä, että hänen ympärillään on rakastavia aikuisia. On toissijaista, keitä he ovat.
Jälkeläinen odottaa hoivaa ensisijaisesti omilta vanhemmiltaan. Evoluutiobiologian näkökulmasta katsottuna nimenomaan emo auttaa jälkeläisen perimää ilmenemään tavalla, joka sopii parhaiten yhteen ympäristön kanssa. Tämä on havaittu eläintutkimuksissa, mutta pätee myös ihmisiin.
Jos vanhemmat vastaavat vauvan tarpeisiin lämpimällä katseella, kosketuksella ja läheisyydellä, se ennustaa lapsen tulevaa terveyttä enemmän kuin hänen perimänsä. Kun vauvalle kehittyy myönteinen minäkuva, hän pystyy kasvaessaan muodostamaan lisää hyviä ihmissuhteita, tuntee olonsa turvalliseksi ja porskuttaa eteenpäin. Turvallinen varhaislapsuus on kivijalka, vaikka elämä myöhemmin heittelisi.
Tulen surulliseksi, kun joku julkisuuden henkilö kertoo, kuinka upeaa oli palata töihin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.
Väite 2: Isien pitäisi hoitaa enemmän vauvojaan.
Tutkija, konsultti Vienna Setälä-Pynnösen tausta on yhteiskuntatieteissä (VTT), evoluutiobiologiassa (FL) ja genetiikassa (FM).
Nykyään puhutaan paljon tasa-arvosta ja siitä, että isien pitäisi kantaa enemmän vastuuta lastenhoidosta. Näin varmasti on. Toisaalta tiedetään, että poikasta kantava nisäkäsemo herkistyy jo kantoajan alussa jälkeläiselleen ja sopeutuu tämän ominaisuuksiin. Emon suhde poikaseen vaikuttaa myös tämän geenien toimintaan ja aivojen rakenteeseen.
Jos vauvalle aluksi tutuin ihminen sanoo pian synnytyksen jälkeen, että lähden nyt, mutta tässä on isäsi, vauva voi kokea sen menetyksenä. Alle vuoden ikäinen vauva kykenee pitämään läheisen mielessään vain vähän aikaa. Äidin menetys aiheuttaa vauvalle stressiä, mikä on myrkkyä hermoille ja vaikuttaa itsesäätelystä vastaavien aivoalueiden kehitykseen. Itsesäätelyä tarvitaan esimerkiksi ihmissuhteissa pärjäämisessä ja oppimisessa.
Tulen surulliseksi, kun joku julkisuuden henkilö kertoo, kuinka upeaa oli palata töihin kolme viikkoa synnytyksen jälkeen.
On monia korkeakoulutettuja äitejä, jotka vaativat itseltään paljon, mutta eivät pysty olemaan vauvan käytettävissä. Millä tolalla äidillisen äidin arvostus on Suomessa? Voitaisiinko sitä tukea? Toivon, että vauvan tarpeista uskallettaisiin keskustella tunnereaktioita pelkäämättä.
Myös isä on lapselle korvaamattoman tärkeä. Hänen kannattaa tukea äitiä kaikin tavoin. Isän suora merkitys lapselle korostuu myöhemmin ja on todella tärkeä esimerkiksi leikki-ikäisten poikien kasvussa itsenäisiksi.
Väite 3: Vanhempia ei pidä syyllistää, sillä suurin osa yrittää parhaansa lapsensa kanssa.
Syyllisyyden aiheuttaminen vanhemmille on tabu. Moni terveysalan ihminen tuntee lähiomaisten vaikutukset lasten terveyteen, mutta ei puhu niistä. Kaupallisissa terveyspalveluissa voidaan pelätä asiakkaiden tyytymättömyyttä.
Kun lapsi oireilee, terveydenhuollossa tulisi ensimmäiseksi kysyä, mitä hänen elämässään on tapahtunut. Joskus kaikki yrittävät parhaansa, mutta silti jokin menee pieleen ja vaikuttaa lapseen. Täydellistä vanhempaa ei olekaan.
Hylkäämisiä vauvana kokenut ihminen sairastuu tutkija Vienna Setälä-Pynnösen mukaan usein muita herkemmin aikuisena. Pieni ihminen voi kokea hylkäämisenä tilanteita, joissa hänellä ei ole vanhempien näkökulmasta mitään hätää.
Väite 4: Jos ei jaksa hoitaa lasta kunnolla, vapaaehtoinen huostaanotto tai adoptio on hyvä ratkaisu.
Sanotaan, että lapsi voidaan pelastaa adoptiolla. Se on osittain totta. Lastenkodeista adoptoiduilla menee keskimäärin paremmin kuin sinne jääneillä.
Silloin mennään kuitenkin vikaan, jos ihan kohtuullisesti lastensa kanssa pärjäävät vanhemmat alkavat ajatella, että he olisivat vaihdettavissa toisiin turvallisiin aikuisiin. Lapsen evolutiivisiin asetuksiin kuuluu oletus tärkeiden ihmissuhteiden pysyvyydestä. Jos ihminen kokee hylkäämisiä lapsuudessa, hän sairastuu herkemmin aikuisena ja kuolee muita todennäköisemmin nuorena. Tästä on vankkaa tutkimustietoa. Lapsi on loputtoman lojaali vanhemmilleen ja toivoo viimeiseen asti, että juuri he olisivat hänelle turvallisia ja rakastavia aikuisia.
Väite 5: Vanhemmat vaikuttavat lapsensa terveyteen niin kauan kuin hän kuuluu samaan ruokakuntaan.
Läheisten ihmissuhteiden vaikutus säilyy kuolemaan saakka. Varhaiset kokemukset hoivasta ovat pohjana sille, arvostaako ihminen itseään ja terveytensä ylläpitoa.
Lapsiin voi vaikuttaa lähinnä rakkauden kautta. Vanhempi saa olla kiukkuinen, jos esimerkiksi oma teini aloittaa tupakoinnin, vaikka tupakointi ei välttämättä lopukaan raivoamalla.
Sairastuminen kertoo tarpeesta pysähtyä.
Väite 6: Lapsi sairastaa päiväkotiuransa alussa paljon, koska hänen vastustuskykynsä on vasta kehittymässä.
Lapsi sairastaa paljon siinä vaiheessa, kun siirtyy kodista isomman lauman pariin. Tämä johtuu osittain vastustuskyvyn kehittymisestä.
Runsas sairastelu voi myös olla merkki siitä, että lapsella menee yli. Vanhemmista irtaantuminen on lapselle tärkeä kehityshaaste, mutta hän saattaa jäädä sen kanssa liian yksin, jos aloittaa kovin nuorena isossa päiväkotiryhmässä ja viettää siellä pitkiä päiviä.
Moni lapsi ymmärtää jo pienenä, että hänen pitää mennä kiltisti päiväkotiin ja jatkaa sieltä taas seuraavaan paikkaan. Lapsella ei välttämättä ole edes sanoja tarpeelle olla rauhassa. Kun kroppa ei sitten kestä tahtia, tulee korvatulehdusta ja muuta. Moni aikuinen tietää itsestään saman: kun on liikaa kaikkea, sairastuu herkästi.
Jos lapsi sairastelee jatkuvasti, voisi pohtia, miten hän saisi sen, mitä vaikuttaa tarvitsevan. Onko mahdollista muuttaa jotain lapsen olosuhteissa?
Väite 7: Sairas lapsi on tärkeä saada nopeasti päiväkoti- ja koulukuntoon.
Päiväkotien seinillä näkyy lappuja, joissa kerrotaan, että nyt liikkeellä olevaan tautiin kannattaa hakea antibiootit. Taustalla on oletus, että lapsen sairauden pitäisi kestää mahdollisimman vähän aikaa, jotta vanhempi pääsisi takaisin töihin. Sairaus on kuitenkin merkki siitä, että elimistö tarvitsee lepoa.
Nykyisessä terveyskulttuurissa ollaan vieraannuttu siitä, että kaikki sairastuvat joskus, ja flunssakin kestää normaalisti kolme viikkoa. Luonto panee välillä polvilleen.
Jos lapsi diagnosoidaan liian herkästi erityislapseksi, häneltä viedään mahdollisuus tulla nähdyksi ongelmineen.
Väite 8: Erityislapsia on enemmän kuin ennen.
Hoitokäytännöt heilahtelevat ajan mukana. Nyt ollaan diagnostisessa ääripäässä, ja on muotia sanoa, että lapsella on tietynlainen tila.
On paljon lapsia, joiden sairaudet eivät liity millään tavalla heidän varhaisiin ihmissuhteisiinsa ja kasvuympäristöönsä, mutta on myös iso harmaa alue. Jos lapsi diagnosoidaan liian herkästi erityislapseksi, häneltä viedään mahdollisuus tulla nähdyksi ongelmineen ja kokemuksineen.
Joskus tuntuu, että vanhemmat haalivat diagnooseja lapsilleen, jotta nämä tulisivat nähdyiksi. Vanhemmat ovat usein tarkkoja siitä, että yhteiskunta tukee tarpeeksi heidän erityislapsiaan. Tulevien sukupolvien kannalta olisi parempi ajatella, että kaikki lapset ovat erityisiä ilman diagnoosejakin. Joka ikinen lapsi tarvitsee tosi paljon hoivaa ja rakkautta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vaittinen: Hymyilevä tartuttaa hymyn, ei koronaa – ”Edes kaikki tutut ihmiset eivät enää tervehdi”
PuheenvuorotKosketuksen merkityksen ymmärtää vasta, kun ei voi koskettaa.
Taivaan tähden: Katsominen on huolenpitoa
Hengellisyys
