Katja Kaukonen kuvaa hyvin keski-ikäisen miehen autiota ja tunneköyhää mielenmaisemaa.
Mies herää eloon saarella
Katja Kaukonen: Kohina. WSOY 2014.
Mies muuttaa asumaan yksinäiselle saarelle toiveenaan turhista ihmissuhteista riisuttu elämä. Sen hän myös saa.
Katja Kaukosen romaanin päähenkilö on toipumassa jostakin, joka avautuu vähitellen. Mieli ei yksinäisyydessäkään ole yksin, sillä muistot alkavat nousta pintaan. Öölantilainen isä ja kevytkenkäinen äiti heräävät eloon, samoin miehen omat kasvuvuodet. Niissä yksinäinen varhaiskypsä poika piirtelee ja suree äidin lähtöä ja isän viileyttä.
Sukellukset lapsuuteen koskettavat ja järkyttävät. Taitava kirjoittaja saa tapahtumattomasta lapsuudesta paljon irti.
Nykyhetki on hahmottomampaa. Mies poimii luontohavaintoja ja oman elämänsä merkkejä päiväkirjaansa. Mikään ei oikein pääse hänen suojapanssarinsa läpi, eivät edes naapurin pikkupojan tuomat salaperäiset kirjeet.
Mitä tehdä ihmisille? on välinpitämättömän oloisen, kosketusta pelkäävän miehen kysymys. Lapsuuden kuvaukset selittävät hänen käytöstään. Miehen naissuhteet ovat olleet etäisiä ja nopeaan tyydytykseen tähtääviä. Saaren rauhassa hän onnistuu kuitenkin kohtaamaan mennyttä, ja tuloksena on ”ei ehyt tarina, mutta riekaleisenakin riittävä.”
Jaa tämä artikkeli: