Miehille on ominaista kokoontua ryhmässä, sen vahvistaa tutkimuskin. Keskinäinen huumori ja yhteinen puuhastelu kuuluvat yleensä kuvioon.
Miesporukoissa vaalitaan huumoria ja tehdään yhteisiä reissuja
Suomi on täynnä miesten välisiä kaveriporukoita, joista emme tiedä paljoakaan.
Miesten välinen ystävyys on aihe, johon liittyy paljon uskomuksia. Olen usein miettinyt niiden paikkansapitävyyttä omasta kaveriporukastani käsin.
Meidän seitsenhenkinen sakki on käynyt yhteisillä mökkireissuilla melkein kaksikymmentä vuotta. Ryhmällä on nimikin, Pioneerit. Tiedän muitakin porukoita, joilla on vastaava hassu nimi. Pioneerit-nimitys liittyy jotenkin parin jäsenen sukujuuriin Suomusjärven suunnille sekä radiopuhelimiin. Mene ja tiedä.
Vaikka nimi on hassunkurinen, olen varma, että ryhmällä on iso merkitys sen jokaiselle jäsenelle. Itse asiassa omien kokemusteni perusteella juuri miehet ovat hanakampia käymään yhteisillä reissuilla kuin naiset.
Onko siis isommassa ryhmässä kokoontumisella suurempi merkitys miehille kuin naisille?
– On totta, että miehille on ominaista kokoontua ryhmässä. Naiset taas viihtyvät paremmin kahden kesken, miestutkija Arto Jokinen vahvistaa.
Tämä on hyvin oleellinen seikka, joka tuntuu olevan joidenkin ennakkoluulojen taustalla. Varsinkin, kun kahviloissa ja julkisilla paikoilla usein näkee kaksi naista syventyneenä vakavaan keskusteluun, on turhan helppo päätellä vain naisten kaipaavan painavampia puheenaiheita.
- Miestutkija Arto Jokinen
Myönnettäköön, että en itsekään osaa jokaisen mökkireissun jälkeen kuvailla ystävieni kuulumisia kovin perusteellisesti. Vaikka porukassamme ei omiin asioihin uppouduta joka tapaamisella, uskon, että mahdollisuudella siihen on suuri merkitys. Mikäli jokin painaa mieltä, sen voi kakistaa ulos.
– Tutkimuksen perusteella on selvää, että myös miehet pystyvät puhumaan keskenään emotionaalisista asioista. Maskuliinisessa porukassa saattaa aivan hyvin syntyä intiimiä vuorovaikutusta, Jokinen sanoo.
Miesten välisestä vakavoitumisesta mieleenpainuvin esimerkki viime vuosilta on saunovista miehistä kertova dokumenttielokuva Miesten vuoro. Elokuvan toinen ohjaaja Joonas Berghäll onkin osuvasti todennut, että miehet puhuvat porukassa puuta heinää, mutta kun vetäydytään hetkeksi pienempiin piireihin, keskustelut syvenevät.
Näin meilläkin. Edelliseltä mökkireissulta mieleeni jäi pitkäksi venähtänyt saunonta Mikon ja Teron kanssa sekä keskustelumme liikunnasta ja terveydestä.
– Näin miesten välinen dynamiikka usein pelaa. Isommassa ryhmässä tilanne on erilainen. Aiheet ja tunneskaalat saattavat myös muuttua hyvin nopeasti, Jokinen toteaa.
Omassa kaveriporukassani moni asia on muuttunut ensimmäisistä mökkiviikonlopuista. Ennen valvottiin molemmat yöt läpeensä juomapelejä pelaten, painittiin ja nahisteltiin ja ylipäänsä touhuttiin kaikkea mahdollista. Nyt puhutaan isyydestä ja töistä. Aiemmin ravinnoksi riitti kasa mikropitsoja ja makkaraa, kun nyt saatetaan tehdä kimpassa sushia.
Vanhenemisen huomaa myös siitä, että nykyään muistellaan menneitä. Viime matkalla kuuntelimme kunkin vuorollaan valitsemia lempibiisejä ja kerroimme niihin liittyviä tarinoita.
Tietyt asiat eivät kuitenkaan muutu. Kuten se, että Pekka on yllytyshullu:
”Et muuten uskalla kävellä tuosta yli”, Mikko sanoo Pekalle osoittaessaan veden päälle kiinnitettyä keskeneräisen laiturin tukipuuta.
Pekka: ”Niin, enpä tiedä...”
Santeri: ”Onks susta tullut joku mamo?!”
(yleistä naurua)
”No hitto!”, Pekka huudahtaa ja tasapainoilee itsensä tukipuun yli, minkä jälkeen seuraa villi tuuletus sivustaseuraajien aplodien saattelemana.
Kaveriporukassani yhteinen oleminen perustuu omintakeiseen huumoriin. Ilman sitä ei olisi Pioneereja. Parhaat jutut eli ne, joiden äärellä räkätetään itku silmässä, ovat joskus hyvin luokattomia ja painokelvottomia.
Yhteisellä aaltopituudella on vissi merkitys.
– Keskinäinen huumori on miesporukoille hyvin leimallista. Sen avulla voidaan yhdessä purkaa monia jännitteitä, jotka voivat liittyä esimerkiksi miehen roolin muuttumiseen. Se on samalla rajanvetoa toisiin, Arto Jokinen analysoi.
Meidän miesporukassa viilletään sanan säilällä joskus rajustikin. Toistuva tapahtumakulku on se, että yksi kerrallaan joku saa lokaa niskaan muilta oikein kunnolla. Kunniansa saa varmuudella kuulla, jos viivästyttää porukan lähtöä mökille. Vielä pahempi synti on jättää reissu väliin ja päästää muut irvailemaan selän takana.
– Kevyenä näyttäytyvällä huumorilla saattaa olla hyvin vahvoja merkityksiä. Siinä saatetaan mitata jäsenen miehistä kompetenssia ja kykyä vastata sivalluksiin.
Miestutkija Arto Jokinen
Ei ole olemassa yhtä ainoaa miesporukan sapluunaa. Aihetta väitöstyössään tutkinut Jiri Nieminen puhuu miehisyyden moneudesta.
Siksi myös touhuamisella on miehiselle porukalle varmasti useampia merkityksiä. On hyvin mahdollista, että joillekin miesporukoille leppoisa puuhastelu on se oleellisin syy kerääntyä yhteen.
Pioneereissakin on tapana keksiä jotain pientä puhdetyötä, kuten kalastamista, mölkkyä tai lautapelejä. Vain sen vuoksi reissuun – joskus yli 300 kilometrinkin päähän – tuskin kukaan porukastamme lähtee.
– Miehet saattavat olla hyvinkin tiiviisti kiinni jossakin toimessa, mutta se on yleensä sivuroolissa. Oleellista on, että tuo yhteinen tekeminen mahdollistaa vuorovaikutuksen siinä ympärillä. En osaa selittää, miksi näin tapahtuu. Niin se silti tuntuu olevan, Arto Jokinen summaa.
Muiden kaveriporukan jäsenten nimet on muutettu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Esko Eerikäinen sai tyttären 14 vuotta sitten: ”Olen ylpeä siitä, millainen isä olen”
Hyvä elämäRadiotoimittaja Esko Eerikäisen mielestä isänpäivä on joka päivä, vaikka isänpäivä tärkeä juhla onkin.
