Mihin minut lähetetään?
Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.
Matt. 25:45–46
Tähän aikaan kirkkovuodesta on ajankohtainen Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus piirtää opetuslastensa mieliin viimeisen tuomion näyttämön.
Täytyn pelosta ja mietin: Mihin minut lähetetään? Missä on minun paikkani, minun joka olen niin keskeneräinen, epäonnistunut, epäuskoinen, hauras, heikko ja itsekäs?
Kuinka monesti olenkaan vain kävellyt ohitse? Kääntänyt katseeni pois. Vaiennut, kun olisi pitänyt puhua. Puhunut, kun olisi pitänyt kuunnella.
Pelon keskellä pakotan itseni näkemään näyttämön keskiössä hänet, joka tässä tilanteessa toimii lähettäjänä. Näen kuin näenkin Jeesuksen, jonka koko olemus ja persoona suorastaan ylitsevuotaa rakkautta, armollisuutta ja anteeksiantoa.
Kuulen hänen kuiskauksensa: ”Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Saan huokaista itsestäni ulos kaiken epätäydellisyyteni hänen haltuunsa ja saan hengittää sisääni hänen täydellisyyttään.
Siinä on vastaus, johon tarttua, jossa riippua ja josta täyttyä.
Iso kirja lupaa: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole.”
Ensi sunnuntai on tuomiosunnuntai. Sen aihe on Kristus, kaikkeuden Herra. Alttarilla on vihreä liina ja kaksi kynttilää.
Päivän raamatuntekstit ovat Ps. 143:1–10, Dan. 7:9–10, 13–14, 2. Tess. 1:3–10 ja Matt. 25:31–46.
Jaa tämä artikkeli: