Mihin unohtui sääli?
Asuntoloiden rakentamisen vastustaminen on lintukotoajattelua. Kansan jakautumisesta puhuttaessa olisi otettava huomioon hyvä- ja parempiosaisen herrakansan asenne esimerkiksi ongelmaisten asumiseen.
Jos päihdeongelmaisten annetaan syrjäytyä ja ajelehtia maassa ja maasta, seurauksena on pysyvä yhteiskunnallinen rauhattomuus. Jo nyt nuoret ovat levottomia. Aikuisuus on kateissa tietyissä ikäluokissa. Kokemattomien nuorten on vaikea hallita elämäänsä. Ongelmat kasautuvat.
Oletko sinä, isä tai äiti, sisar tai veli, vailla omantunnon ääntä, joka muistuttaa säälistä ja ymmärtäväisyydestä heikkoja ja vähäosaisia kohtaan? Voitko ajatella, että lapsesi on joskus vaikeuksissa?
Voisikohan todellisilta päihdehuollon asiantuntijoilta löytyä jämäkkyyttä ja kokonaisvaltaista näkemystä asumisongelmien ratkaisuun? Mielestäni asuntolat voisivat olla rauhallisessa ympäristössä, jossa luonnonläheisyys toimisi kuntouttajana. Hyvä ravinto ja omaehtoinen liikunta ovat turvallisessa asuntolassa parasta lääkettä.
Näin säästytään myös putkakuolemilta. Eikä pidä unohtaa, että moni koditon on ollut rakentamassa niin sanottua hyvinvointiyhteiskuntaa, josta tuli epäjärjestyksen pahoinvointivaltakunta.
Laura Hakkarainen
Jaa tämä artikkeli: