Näyttelijä Miina Turunen tekee teatteria yhtä suurella intensiteetillä, oli katsojana lapsi tai aikuinen. Kuva: Esko Jämsä
Miina Turunen kertoo nukkejen avulla liikuttavan prinssisadun
Oscar Wilden kirjoittamaan tarinaan sisältyy monia tasoja, lähimmäisenrakkautta ja luopumista.
Kun Satu Paavola Nukketeatterikeskus Poijusta kysyi, tietäisikö Miina Turunen sopivaa tarinaa näyttämölle, Turuselle tuli mieleen lapsena päiväkodissa kuulemansa satu.
– En muistanut siitä juuri muuta kuin sen, että se kertoi prinssistä ja että se liikutti minua kovasti. Onnistuin kuitenkin löytämään kyseisen sadun, ja osoittautui, että se on Oscar Wilden pojilleen vuonna 1888 kirjoittama Onnellinen prinssi.
Satuklassikko sisältää Onnellisen prinssin patsaan ja pääskysen rakkaustarinan. Turunen on tehnyt siihen näyttämösovituksen, ja Paavola on ohjannut esityksen.
Sadun prinssi on viettänyt elämänsä linnan muurien sisällä. Nyt patsaana hän näkee jalustaltaan kaupunkilaisten surullisia kohtaloita ja suree sitä, ettei voi auttaa. Sitten paikalle ilmaantuu Egyptiin talvehtimaan matkaava pääskynen. Lintu alkaa toimia prinssin lähettinä viemällä muun muassa patsaan safiirit avun tarpeessa oleville.
– Tarinaan sisältyy koskettavia tasoja, lähimmäisenrakkautta, omasta luopumista ja uhrautumista, jotka sopivat myös tähän päivään. Esimerkiksi käyvät romanikerjäläiset, jotka eivät omista mitään ja joille on helppo kääntää selkänsä, Turunen sanoo.
Näyttelijä energian välittäjänä
Miina Turunen ei ollut ennen Onnellista prinssiä tehnyt lastenteatteria, saati käyttänyt näyttämöllä nukkeja. Satu Paavola opasti, miten niitä voi hyödyntää eri vaiheissa.
Turunen toimii kertojana ja esittää pääskysen ja kaupunkilaisten repliikit. Matkalaukuista ilmaantuvia, eri elämäntilanteissa olevia hahmoja esittävät Satu Kivistön valmistamat nuket.
– Nukkejen kanssa on suostuttava siihen, että ne ovat pääosassa ja näyttelijä vain siirtää niihin oman energiansa. Toisaalta näyttelijän pitäisi aina muistaa se, että on nuken tavoin vain välikappaleena, välittämässä teoksen sisältöä.
Turunen ei halua tehdä eroa lasten ja aikuisten välillä: hän tekee teatteria ihmisille.
– Pienetkin lapset ovat seuranneet esitystä intensiivisesti. Omille yksitoista- ja seitsemänvuotiaille tyttärilleni on ollut tärkeää, ettei satu ole aihepiiristään huolimatta liian surullinen.
Nukketeatterikeskus Poijulla ei ole omaa näyttämöä, joten Turunen vierailee esittämässä teosta kahdessa teatterissa. Esityksen voi myös tilata muualle.
Teatteri veti puoleensa jo lapsena
Teatteri alkoi kiinnostaa Kuusankoskella lapsuutensa viettänyttä Miina Turusta jo varhain, ja hän marssi 11-vuotiaana tapaamaan siellä toimineen teatterin johtajaa. Laulutaitojaan ja vauhdikkaita judoliikkeitään esitellyt tyttö saikin pian roolin Nalle Puh -näytelmän Ruuna.
– Olin lapsena paljon kujeellisen isoisäni seurassa. Löysin teatterista vastaavan maailman, sillä siellä sai kokea uusia ja jännittäviä asioita turvallisessa ympäristössä, Turunen kertoo.
Peruskoulun jälkeen Turusen teatteriharrastus jatkui Kallion ilmaisutaidon lukiossa ja koulun päätyttyä Ylioppilasteatterissa. Teatterikorkeakoulun käytyään Turunen on näytellyt teatterissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa. Näyttämön hän kokee eniten omakseen: yksi viime vuosien kohokohdista oli rooli Amos Ozin teokseen perustuvassa Kansallisteatterin näytelmässä Tarina rakkaudesta ja pimeydestä.
Jaa tämä artikkeli: