Mikä on sinulle totta?
Minun on vaikea uskoa Pyhään Henkeen. Saan hengenahdistuskohtauksen joka kerta, kun joku uskovaiseksi itseään kutsuva utelee minun PH-arvoani. Kun hän kaivaa vielä repustaan raamatunmuotoisen helgometrin, tiedän, että pelini on pelattu.
Olen kyllä parhaani yrittänyt. Olen lukenut satoja kirjoja Pyhästä Hengestä, tankannut Raamattua Pyhän Hengen voimassa ja anonut armolahjoja. Ainoa vastaus on ollut usvainen hiljaisuus.
Viime aikoina olen oivaltanut, että uskonasioissa ei ole kyse pakosta. Aikaansa ja energiaansa ei kannata käyttää sellaiseen, mikä ei herätä sillä hetkellä minkäänlaista tunnetta omassa sisimmässä. Ihmisen ei pidä pakottaa itseään mihinkään eikä uskotella itselleen mitään, koska lopulta itselleen ei voi valehdella. Usko on lahja, siksi kannattaa aina kuunnella sielun ääntä.
Vaikka uskoni Pyhään Henkeen on tällä hetkellä hatara, tarina Jeesuksesta saa sieluni soimaan. Se, että Jumala tuli ihmiseksi, on minulle niin taivaan tosi. Se on ikuinen kertomus Jumalan rakkaudesta.
Jos me ihmiset lakkaisimme uskottelemasta uskon asioita itsellemme, olisimme paljon rehellisempiä ja uskottavampia. Tästä rohkaistuneena kirjoitan pyhän hengen ensimmäistä kertaa elämässäni pienillä alkukirjaimilla.
Jaa tämä artikkeli: