Kuva: Thinkstock / Janne Simojoki
Miksi nimi muuttuu? Nimenvaihtajat kertovat
Nimellä on yleensä kantajalleen suuri merkitys – se on osa identiteettiä. Jollei nimi miellytä, sen voi onneksi vaihtaa lakien ja asetusten rajoissa.
Suomessa nimenantoa säätelee nimilaki. Jokaisella Suomen kansalaisella on esimerkiksi oltava sukunimi. Nimeen voi liittyä mukavia muistoja ja mielikuvia, jotka vahvistavat omaa identiteettiä. Nimen historia voi olla myös taakka, jota ei välttämättä halua mukanaan kantaa. Silloin tulee kysymykseen nimen vaihtaminen.
Nimen saa vaihtaa, jos siitä on ilmeistä haittaa: se on esimerkiksi hankala kirjoittaa, liian yleinen, tai merkitykseltään nolo. Uusi nimi on voinut kuulua aiemmin itselle tai suoraan edeltäville esivanhemmille.
"Yleensä nimen vaihtaminen liittyy ihmisen identiteetin muuttumiseen tai sen vahvistamiseen. Suomessa monet haluavat esimerkiksi ottaa viralliseksi etunimekseen oman lempinimensä, jolla heitä on kenties jo vuosikausien ajan kutsuttu ja jolla heidät yleisesti tunnetaan. He kokevat, että lempinimi vastaa enemmän heidän omaa persoonaansa kuin virallinen etunimi, joka on ehkä jäänyt etäiseksi", Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja ja nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala sanoo.
Nanna Sumuvuori on melko tuore nimenvaihtaja. Hän ei tosin ajattele mitään vaihtaneensa, vaan pelkästään korjanneensa nimeään. Ristimäetunimeään Saria hän ei ollut koskaan käyttänyt ja se aiheutti vain sekaannuksia virallisissa asiakirjoissa.
"Vanhasta nimestäni sain aina kuulla: “Sä et kyllä ole Sari.” Olenkin ollut vauvasta saakka Nanna", Sumuvuori kertoo.
Koulun alkaessa Sumuvuoren piti valita jompikumpi virallinen nimi – Sari tai Johanna ja hän päätyi jälkimmäiseen. Kesti hetken ennen kuin hän oppi reagoimaan nimeen. Nykyään hän käyttää sekä Nanna- että Johanna-nimeä.
"Oma äitinikin oli monta kertaa ehdottanut, että virallistaisin oikean nimeni. Tänä vuonna sain pontta siitäkin, että Nanna oli ensimmäistä kertaa nimipäiväkalenterissa."
Sumuvuoren suhde nimeensä ei ole muuttunut nimenvaihdon jälkeen. Muutos tapahtui vain asiakirjoissa.
"Monet nimenvaihtajat kokevat nimenomaan korjaavansa nimen, eivätkä roikota passeissaan turhaan vieraalta ja “väärältä” tuntuvaa nimeä", Sumuvuori sanoo.
Uusi nimi, uusi elämä?
Minna Saarelma-Paukkalan mukaan ihminen vaihtaa nimeä silloin, kun hän haluaa aloittaa elämänsä uudestaan ikään kuin uutena ihmisenä.
"Tyypillisiä tapauksia ovat esimerkiksi vaikean avioeron kokeneet tai vankilasta vapautuneet. Oma ryhmänsä ovat myös sukupuoltaan korjanneet henkilöt, jotka ottavat uuden sukupuolen mukaisen nimen. Myös uuden uskonnon omaksuneet haluavat usein vaihtaa nimeään niin, että se sopisi paremmin sen kulttuuriin."
Saarelma-Paukkalan mielestä oma nimi on ihmisen identiteetin ehkä keskeisin ilmentymä.
"Kun meiltä kysytään 'kuka sinä olet', vastaus on luontevimmin oma nimi. Minäkin olen Minna, ja 'minnuus' on olennainen osa minua. Ihminen ja hänen nimensä liittyvät erottamattomalla tavalla yhteen. Siksi nimen muuttaminen on aina iso asia, joka muuttaa myös ihmisen persoonaa."
Ville Huuri kokee, että hänen elämässään kääntyi uusi lehti, kun hän vuosi sitten avioliiton solmimisen myötä jätti vaimonsa kanssa entisen sukunimensä. Samalla he pelastivat Huuri-nimen, joka oli kokonaan häviämässä.
"Tuolloin Huureja oli enää isoäitini ja setäni", Huuri kertoo.
Omaa nimenvaihdostaan Huuri pitää pelkästään positiivisena asiana, vaikka sitä monet tuttavat ihmettelivätkin. Alkoi uusi aika, perhe ja identiteetti.
"Vaihdoksessa oli jotain sellaista, että nousimme aivan uudelle tasolle – olimme aikuisia ja perustamassa perhettä."
Nimenvaihtoon voi ohjata esimerkiksi halu erottua massasta. Huuri-nimen harvinaisuus oli myös Villelle ja hänen vaimolleen plussaa.
"Voi olla, että jotkut haluavat harvinaisemman tai erikoisemman sukunimen, joka jää paremmin mieleen. Se saa myös uuden alun googlessa. Äitini, jonka suhde Huuri-nimeen on ollut negatiivinen, sanoi häissämme, että nyt nimeen tuli raikkautta, nuoruutta ja aivan uusia sävyjä. Se tuntui todella hyvältä."
Naiselle nimen vaihtaminen on ikiaikainen perinne. Toki tätä tapaa on itse kunkin kohdallaan mahdollista päivittää, kuten Huurit tekivät.
"Itsellä tuli sellainen olo, että kerran sitä vain eletään."
Maahanmuuttaja tahtoo suomalaisen nimen
Etu- ja sukunimien vaihdoksia on tutkittu jonkin verran. Eniten huomiota on saanut kansallisuusaatteen vaikutusta suomalaisten nimistöön 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.
"Tuolloin sadat tuhannet suomalaiset ottivat itselleen uuden suomalaisen sukunimen. Silloin ajateltiin, että suomalaisella on oltava suomalainen nimi", Saarelma-Paukkala kertoo.
Viime aikoina on tutkittu muun muassa Suomeen muuttaneiden venäläisten nimenmuutoksia.
"Monet maahanmuuttajat ovat halunneet ottaa itselleen suomalaisen etu- tai sukunimen, joka toimisi paremmin tässä kulttuurissa kuin vierasperäinen nimi."
Nimiasioissa viimeinen päätösvalta kuuluu aina maistraatille, jonka puoleen alun perin käännytäänkin. Saarelma-Paukkalan mukaan maistraatit tulkitsevat nimilakia käytännössä kuitenkin suhteellisen vapaasti.
"Ongelmatapauksissa maistraatti voi kääntyä oikeusministeriön alaisen nimilautakunnan puoleen, joka antaa viranomaisille lausuntoja etu- ja sukunimiin liittyvissä asioissa."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Etunimien kirjo kasvaa – jopa suosikkinimien osuus kaikista annetuista nimistä on pieni
AjankohtaistaViime vuoden suosikkinimet olivat Sofia ja Onni. Myös klassikkonimet Maria ja Juhani pysyvät tilastokärjessä.