Miltä tuntuu olla anorektikon äiti?
Marianne Käcko: Tapa minut, äiti! Teos 2008.
Marianne Käcko on julkaissut kirjan tyttärensä vaikeasta anoreksiasta.
Kirja on raportti Katarinasta, joka sairastuu anoreksiaan ensin 11-vuotiaana ja sitten uudelleen täytettyään 15. Sairaus on viedä tytön hengen: hän on kokonaisen vuoden syömättä letkuruokinnan varassa ja painaa alimmillaan 32 kiloa.
Äiti taistelee kuin leijonaemo saadakseen tyttärelle tarkoituksenmukaista hoitoa. Se on vaikeaa, koska anorektikko on uskomattoman hyvä valehtelemaan ja kätkemään sairautensa.
Pohjanmaalla asuva Marianne Käcko ei usko perinteiseen selitykseen anorektisesta perheestä tai potilaan luonteesta. Katarina on kaikkea muuta kuin kliseisen kuvan mukainen eristäytyvä hikipinko. Perhe on rakastava ja viettää paljon aikaa yhdessä. Äiti kokee monia epätoivon hetkiä, kun psykiatrinen järjestelmä tutkii tytön lapsuutta mutta ei puutu siihen, että potilas nääntyy nälkään.
Lopulta Ruotsista löytyy toivoa antava hoitosysteemi, jonka piiriin pääsemisestä perhe käy pitkän ja rajun taistelun.
Äiti seuraa rohkeasti ja läheltä tyttärensä kärsimystä. Kun Katarina on sairaimmillaan, hän pyytää äitiä avustamaan itsemurhassa. Hänen ahdistuksensa ja toivottomuutensa on niin syvä, että sitä katsellessa äidin sydän murtuu. Mutta äiti ei anna periksi vaan taistelee seitsemän vuoden ajan tyttärensä rinnalla.
Ruotsalaisen tutkijatiimin mukaan anoreksia alkaa laihduttamisen ja rajun liikunnan yhdistelmästä, jossa aivojen kemia häiriintyy. Anoreksian oireet pahenevat ja potilaan persoonallisuus muuttuu. Tiimin mukaan muutos on seuraus eikä syy. Psykoottiset harha-ajatukset omasta lihavuudesta ja ympäristön yrityksistä tehdä potilaasta "läski" olisivat siis aivokemian häiriöiden tulosta, eivät anorektikon alkuperäistä häiriintynyttä persoonallisuutta.
Asiasta käydään edelleen tiukkaa lääketieteellistä keskustelua, ja rintamalinjat ovat jyrkät. Mutta Katarina Käcko on parantunut, ja nykyään terve kahden lapsen äiti.
Kirja on kaikessa rehellisyydessään raastavaa luettavaa. Äiti ei säästä itseään eikä lukijaa. Katarina itse saa myös äänensä kuuluviin ja antaa yhden parhaista raporteista anorektikon sisimmästä.
Jaa tämä artikkeli: