Missä kohtaat Jumalan?
Yksinkertaisuus vetoaa. Jesse Perttulaa miellyttää Agricolamessussa se, että siitä on riisuttu pois kaikki ylimääräinen.

Yksinkertaisuus vetoaa. Jesse Perttulaa miellyttää Agricolamessussa se, että siitä on riisuttu pois kaikki ylimääräinen.

Missä kohtaat Jumalan?

Erilaisten hengellisten tilaisuuksien kirjo on pääkaupunkiseudulla laaja. Kolme opiskelijaa kertoo, miten he löysivät oman paikkansa.

Taisteluvalmiina, lukee Pinja Kaukon seinällä olevassa julisteessa. Kuvassa piikikäs siili makoilee lankulla laiskan näköisenä, silmät puoliummessa.

”Samastun kuvaan aika paljon”, sanoo 23-vuotias opiskelija.

Neljä vuotta sitten hän vietti abivuottaan kotipaikkakunnallaan Köyliössä ja valmistautui samalla Helsingin yliopiston espanjan kielen pääsykokeisiin. Sitten hän sairastui selkärankareumaan.

”Ainahan elämä on epävarmaa ja mitä tahansa voi tapahtua. Mutta ei sitä silti ajattele, että itselle tapahtuisi jotain ikävää.”

Lapsuuteen olivat kuuluneet ilta- ja ruokarukoukset, seurakunnan tyttökerho ja kesäleirit, mutta vähitellen yhteys seurakuntaan oli katkennut. Yläasteen uskonnon tunneilla Raamatun kertomukset tuntuivat jo naurettavilta saduilta.

Sairastumisen jälkeen koko elämä oli kuitenkin arvioitava uudestaan.

”Olin useita kuukausia kriisissä. Yhtenä päivänä äiti sanoi jotain Jumalasta. Se oli avainsana.”

Ensimmäisen opiskeluvuoden kuluessa Pinja Kauko alkoi jälleen käydä erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Hän tutustui Kansan Raamattuseuran ja Opiskelija- ja kansanlähetyksen nuorteniltoihin, Verkostoseurakunnan Glow-iltaan ja Tuomasmessuun.

Hengellinen koti löytyi Etelä-Ranskasta, Taizén ekumeenisesta luostariyhteisöstä, jonne Satakuntalainen osakunta teki viikon matkan toukokuussa 2011. Heinäkuussa Kauko lähti Ranskaan uudestaan, tällä kertaa kahdeksi viikoksi. Kolme kertaa päivässä pidettävät musiikkipainotteiset rukoushetket tuntuivat hyvältä. Ne rauhoittivat.

Nykyään Kauko on vakiokävijä Luottamuksen rukoushetkissä, joita pidetään maanantai-iltaisin Tuomiokirkon kryptassa. Niissä lauletaan harmonisia Taizé-hymnejä ja rukoillaan. Saarnan tilalla on hiljaista mietiskelyä.

Ilmapiiriä Kauko kuvailee suvaitsevaiseksi ja kunnioittavaksi.

”Laulun kautta on helppo olla osa joukkoa, vaikka mielipiteet tai uskomukset eroaisivat jotenkin. Taizé-ympyröissä ei ole koskaan tullut tunnetta, että pitäisi uskoa jollakin tietyllä tavalla.”

Rukoushetket ovat auttaneet jaksamaan myös vaikeina aikoina.

”Monissa Taizé-lauluissa kuuluu, että ilo ja suru voivat olla läsnä yhtä aikaa. Se on tärkeää, kun oma terveys reistailee ja elämä tuntuu synkältä. Laulut auttavat näkemään myös valoa.”

Minkälaisen Jumalan kohtaat Luottamuksen rukoushetkissä?

”Ikuisen, välittävän, rakastavan ja myötätuntoisen.”

Neljä vuotta sitten Jesse Perttula, 29, paloi loppuun. Pitkän sairasloman kuluessa arki ilman töitä ja opiskelua alkoi tuntua puuduttavalta. Kun hän valitti tylsistymistä ystävilleen, joku vinkkasi Agricolamessusta. Sieltä saattaisi löytyä rytmiä elämään.

”Tsiigailin sitä messua. Siellä oli joku parikymmentä riparilaista hakemassa leimoja johonkin passiin”, Perttula kuvailee ensikokemustaan.

Messun jälkeen hän kävi kysymässä tutulta työntekijältä, löytyisikö kirkolta valkokangasta ja videotykkiä, ettei tarvitsisi laulaa nenä kiinni kirjassa. Löytyiväthän ne.

Vuoden päästä messun kävijämäärä oli moninkertaistunut ja keski-ikä noussut kahteenkymmeneen.

”Samaan aikaan sattui paikalle monta ihmistä, joilla oli halu siirtää Agricolamessu tälle vuosituhannelle. Silloinen toiminnanjohtaja Teemu Laajasalo antoi meille avaimet ja vapaat kädet”, Perttula kertoo.

Nykyään keskiviikkoiltaisin järjestettävä messu on pääkaupunkiseudun suosituimpia hengellisiä tilaisuuksia. Kävijöitä on kaiken ikäisiä, mutta suurimman ryhmän muodostavat opiskelijat.

Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Jesse Perttula on vastuussa messun visuaalisesta ilmeestä eli videon ja valojen muodostamasta kokonaisuudesta. Yhtä messua voi olla tekemässä kolmekin valo- ja videotyötekijää sekä suuri joukko muita vapaaehtoisia.

”Vapaaehtoisia on saatettu rekrytoida esimerkiksi tekniikkaan etukäteen viisi, mutta kun puretaan messua, auttajia onkin toistakymmentä. Niitä nousee aina penkistä.”

Perttulaan messussa vetoaa sen yksinkertainen kaava.

”Siitä on jätetty pois kaikki ylimääräinen kuten liturginen vuorolaulu ja seisomaan nousut. Nousemme kyllä seisomaan, mutta se tapahtuu spontaanisti musiikin ja visuaalisuuden myötä. Kaikki tajuavat, että nyt ylistetään ja voi vaikka nousta ylös, jos siltä tuntuu.”

Messu sopii hänen mielestään kaikille, jotka haluavat uutta näkökulmaa.

”Suurin osa niistä seurakuntalaisista, joita käyvät täällä keskiviikkoisin, käyvät sunnuntaisin joissain ihan muissa kirkoissa ja seurakunnissa.”

Perttulan mukaan messu kokoaa yhteen ihmisiä vapaista suunnista ja eri piireistä luterilaisen kirkon sisällä.

”Koen messussa yhteyttä seurakuntaan, enkä nyt tarkoita vain tätä seurakuntaa, vaan koko Kristuksen seurakuntaa. Siellä valtaa ääretön ilo siitä, että voi kun meitä on monenlaisia, mutta olemme silti yhdessä tässä hetkessä ja voimme jakaa ehtoollisen.”

Minkälaisen Jumalan kohtaat Agricolamessussa?

”Turvallisen ja kannustavan. Jumala on isä, joka antaa lasten temmeltää ja kiipeillä rauhassa. Kun lapsi putoaa, isä auttaa ylös ja sanoo, että anna mennä vaan. Kyllä se vielä onnistuu.”

Sairaanhoitajaksi opiskeleva Satu Eskolin, 27, löysi hyvän kotiseurakunnan jo viisitoistavuotiaana.

”En ole uskovaisesta perheestä, mutta menin riparille avoimin mielin.”

Rippikoulusta hän jatkoi isos- ja kerhonohjaajakoulutukseen ja toimi täysi-ikäistyttyään myös etsivän nuorisotyön palveluoperaatio Saappassa. Pysyvin harrastus tuli kuitenkin kuorolaulusta, joka on sitonut Eskolinia Espoonlahden seurakuntaan jo kymmenen vuoden ajan. Nuorten aikuisten Okra-kuoro laulaa messuissa ja käy välillä esiintymässä myös ulkomailla.

”Sitä kautta voi kertoa evankeliumia eteenpäin. Uskovaisen porukan kanssa laulamisessa on omanlaisensa tunnelma.”

Sairaanhoitajaopiskelija tietää, että kuorolaulun hyödyistä on tieteellistäkin näyttöä:

”Laulaessa hengitysrytmi tasaa kaikkien sykkeen samalle tasolle, ja rytmin vaihtelun kappaleiden välillä on osoitettu tekevän hyvää sydämelle. Samoin pitkät, syvät hengitykset nostavat mielialaa. Nyt on sitten sydän hyvässä kunnossa”, Eskolin nauraa.

Välillä Okra käy avustamassa nuorille aikuisille suunnattuja pop-messuja, joihin Eskolin osallistuu joskus myös itsekseen. Pop-messuihin houkuttelevat samanikäinen seura sekä puhutteleva sisältö.

”Saarna on usein helpommin lähestyttävä kuin tavallisessa messussa. Se voi olla tarinanomainen, ja siinä on myös opiskelijoille suunnattua sanomaa.”

Pop-messuja järjestetään syksyllä Soukan kappelissa kerran kuukaudessa, aina sunnuntai-iltaisin. Messusta Eskolin saa energiaa, kun opiskelun ja töiden täyttämä arki tuntuu raskaalta.

”Messussa pystyn rauhoittumaan, vaikka ongelmat eivät ratkeaisikaan. Sieltä saan voimaa, jonka avulla jaksan eteenpäin. Tiedän, että voin mennä kirkkoon milloin vain, missä tilanteessa tahansa, minkälaisena vain ja olen silti aina hyväksytty.”

Kuorolaiselle tärkeää on tietenkin myös musiikki. Pop-messu noudattelee tavallista jumalanpalveluksen kaavaa, mutta mukana on live-bändi sekä kuoro tai esilaulajat.

”Musiikki on poppia ja rockia, sellaista veisutyylistä. Ei niinkään pelkkiä synkkämelodisia virsiä”, hän virnistää.

Minkälaisen Jumalan kohtaat pop-messussa?

”Kaikkinäkevän ja kaikkitietävän, mutta kuitenkin armollisen.”

Luottamuksen rukoushetket maanantaisin klo 18 Helsingin Tuomiokirkon kryptassa.

Agricolamessut keskiviikkoisin klo 20 Helsingin Mikael Agricolan kirkossa.

Pop-messut sunnuntaisin 20.10., 17.11. ja 8.12. klo 18 Espoonlahdessa, Soukan kappelissa.

Lisätietoa muista hengellisistä tilaisuuksista www.uskotoivorakkaus.fi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi