Monet uudet seurakunnat ovat kolmikymppisten perustamia ja johtamia.
Uudet startup-tyyppiset seurakunnat tarjoavat elämyksiä
Messuissa haetaan rockkonsertin tai elokuvien tunnelmaa. Luterilainen Agricola-messu haluaa olla helposti lähestyttävä mutta uskon kanssa tosissaan.
Pari–kolmekymppisten kaupunkilaisten hengailua. Ei urkuja vaan bändi. Ei sunnuntaiaamuna kymmeneltä vaan iltapäivällä tai arki-iltana. Jotenkin se ei kuulosta kirkonmenoilta.
– Seurakuntia pitää uudistaa ja uusia perustaa, koska maailma ympärillä muuttuu. Samalla tavallahan yritykset ja palvelutkin muuttuvat vastaamaan tätä aikaa, sanoo kauppatieteiden opiskelija Mitja Piipponen.
Hän on kirjoittanut yhdessä media-alan yrittäjän Janne Eerolan kanssa Startup Seurakunta -kirjan, jossa esitellään joukko uusia tai kasvavia seurakuntia eri puolilta Suomea. Suurin osa niistä on vapaiden suuntien piiristä, mutta mukana on myös neljä luterilaista yhteisöä. Niissä tehdään jotain toisin kuin on totuttu.
– Näissä seurakunnissa on vähän samanlainen meininki ja samantyyppistä johtajuusajattelua kuin startup-yrityksissä. Ne pyrkivät kehittämään uusia innovaatioita siihen, miten asiat tehdään. Joukossa on monta ihan uutta seurakuntaa ja aika monet ovat kolmekymppisten perustamia tai johtamia, Janne Eerola kertoo.
Jos tuon pystymetsästä jonkun tyypin normaaliin sunnuntaimessuun, en voi olla pelkäämättä jonkinlaista myötähäpeän tunnetta.
– Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström
Piipposen mukaan uudet seurakunnat lähtevät usein liikkeelle siitä, että on joukko ihmisiä, joilla on visio, mutta ei välttämättä tilaa toteuttaa sitä olemassa olevissa seurakunnissa.
– Startup-seurakunnissa kyseenalaistetaan se, mitä tehdään ja miksi tehdään. Monessa niistä esimerkiksi mietitään nyt, tarvitaanko jumalanpalvelusta, vai voisiko sen funktion toteuttaa jossakin muussa yhteydessä tai toisella tavalla, hän lisää.
Popbändi ja videoscreenit ovat näissä seurakunnissa arkipäivää, samoin se, että tärkein viestintäkanava on sosiaalinen media. Jumalanpalvelus järjestetään yleensä joko sunnuntaina iltapäivällä tai arki-iltana.
Modernin pinnan alla on kuitenkin perinteinen sisältö.
– Nämä ovat konservatiivisia seurakuntia, jotka haluavat pitää kiinni ydinsanomasta. Tavat ja keinot tuoda sitä ydinsanomaa esiin voivat muuttua, Piipponen muotoilee.
Seurakunta valitaan ilmapiirin perusteella
Tärkein oivallus, jota uudet seurakunnat hyödyntävät, on ihmisten kaipuu kuulua johonkin. Siksi monessa seurakunnassa kävijät ohjataan mukaan pienryhmiin. Jotkut seurakunnat järjestävät yhteistä tekemistä myös jumalanpalvelusten ja muiden kokoontumisten ulkopuolella: on vaikkapa leffakäyntejä tai salibandymatseja. Vapaaehtoiset ovat myös toteuttamassa jumalanpalveluksia.
Eerola ja Piipponen tutustuivat Joensuun vapaaseurakunnassa, jossa he saivat tehtäväkseen kehittää nuorten ja nuorten aikuisten toimintaa. He ovat kuitenkin osallistuneet myös luterilaisten ja helluntaiseurakuntien toimintaan.
– Meille ei kauheasti ole väliä kirkkokunnalla vaan enemmänkin yksittäisellä seurakunnalla. Luulen, että olemme tässä suhteessa tyypillisiä oman sukupolvemme edustajia. Monet valitsevat seurakunnan musiikin, ilmapiirin tai ihmisten perusteella, Piipponen arvioi.
– Emme yritä olla pellellä tavalla nuorekkaita. Ei sellainen edes toimisi uskon alueella, sanoo Agricola-messun pappi Henrik Wikström. Kuva: Jussi Rekiaro
Messussa halutaan arjen yläpuolelle
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa toimiva Agricola-liike on yksi yritys tuoda luterilaiseen kirkkoon uudenlaisia toimintatapoja.
– Me olemme ajassa kiinni, mutta emme yritä olla pellellä tavalla nuorekkaita. Ei sellainen edes toimisi uskon alueella, sanoo liikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström.
Mikael Agricolan kirkossa keskiviikkoisin järjestettävän messun ympärille on pikkuhiljaa kasvanut ryhmä, jota voisi kutsua jumalanpalvelusyhteisöksi. Messua järjestämässä on Wikströmin ja palkatun studioisännän lisäksi joukko vapaaehtoisia. Vakiokävijöitä on 60–100, mutta Wikströmin mukaan mukana on joka viikko myös uusia kasvoja. Hän kertoo, että väki ei ole pelkästään nuoria tai nuoria aikuisia, yllättävän paljon messussa käy myös vanhempia ihmisiä.
Ei meillä koskaan kuule piispojen keskustelevan esimerkiksi pelastuksesta, suhteesta Jeesukseen tai Pyhän Hengen todellisuudesta.
– Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström
Miten Agricola-messu sitten eroaa tavallisesta luterilaisesta messusta?
– Jos tuon pystymetsästä jonkun tyypin normaaliin sunnuntaimessuun, en voi olla pelkäämättä jonkinlaista myötähäpeän tunnetta. Kaikki seisomaan nousemiset, albat ja muut, eiväthän ne puhu ihmisille mitään, ei se symboliikka kosketa, Wikström aloittaa.
– Agricola-messu ei yritä olla cool, vaan pikemminkin tunnelmallinen. Meillä on aina livebändi, teatterimainen valaistus ja iso screeni, jolla esitetään videoita. Messussa on kaikki messun osat, mutta siitä on poistettu kaikki se, mikä näyttää ikään kuin papin työltä.
Wikströmin mukaan Agricola-messussa tai vapaiden suuntien uusissa seurakunnissa ei ole kyse siitä, että tavoiteltaisiin rentoutta tai tyylikkyyttä. Pikemminkin ne pyrkivät vaikuttamaan tunteisiin.
– Entisaikaan kirkoissa ihmisiä koskettivat esimerkiksi arkkitehtuuri ja taide. Ne antoivat kokemuksen arjen yläpuolella olemisesta. Uusissa messuissa haetaan esimerkiksi rockkonsertin tai elokuvien tunnelmaa, koske niissähän me nykyisin nostamme itsemme arjen yläpuolelle.
Pappi Henrik Wikströmin mukaan Agricola-messu ei yritä olla cool, vaan tunnelmallinen. Kuva: Jussi Rekiaro
Totista puhetta uskosta
Kyse on myös sisällöstä. Wikströmin mielestä tavallisessa luterilaisessa messussa uskon todellisuus jää seremoniallisuuden peittoon. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, messu ei.
– Kuitenkin samaan aikaan vaaditaan, että kaikki perinteiset käsitykset uskosta pitäisi muuttaa. Sanotaan, että klassisilla opinkappaleilla ei ole mitään väliä, koska maailma on muuttunut. On ihan absurdia, että sisältöä pitäisi muuttaa, mutta muotoa ei, Wikström puuskahtaa.
Silti hän kiistää, että Agricola-messu olisi nuorten konservatiivien kokoontumispaikka.
– Minulla on hyvin klassinen usko Raamattuun, mutta näkyni uskon todellisuudesta ei ole konservatiivinen. Messussa käy paljon ihmisiä, joita kiinnostaa kuulla totista puhetta. Mutta toivon, että siinä ei kuulu minkään tietyn lafkan soundi.
Wikströmiä harmittaa suomalainen kirkollinen keskustelu. Uskon ydinkysymyksistä ei juuri keskustella, sen sijaan lähinnä etsitään yhteisesti hyväksyttyjä määritelmiä asioille.
– Luterilainen kirkko on toivottoman tämänpuoleinen. Ei meillä koskaan kuule piispojen keskustelevan esimerkiksi pelastuksesta, suhteesta Jeesukseen tai Pyhän Hengen todellisuudesta.
Sellaista ihmiset Wikströmin kokemuksen mukaan kuitenkin haluaisivat kuulla.
– Kaikki miettivät, onko Jumalaa olemassa, ja haluaisivat Jumalalta vastauksia isoihin kysymyksiin. Vähän kännissä kaikkia kiinnostaa puhua papin kanssa kuolemanjälkeisestä elämästä tai ihmeistä.
Startup-seurakuntia pääkaupunkiseudulla
Agricolaliike Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa
Suur-Helsingin seurakunta Suhe Kalliossa ja Tikkurilassa
Kallion Wapis eli vapaaseurakunta
Fila Helsinki
Espoon vapaaseurakunta
United Community Church Helsingissä sekä Espoon Leppävaarassa ja Otaniemessä
(Lähteenä Janne Eerola ja Mitja Piipponen: Startup Seurakunta)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tutkimus: Uudet jumalanpalvelusyhteisöt tarjoavat monille armollisen yhteisön ja mahdollisuuden toteuttaa itseään
AjankohtaistaUudet jumalanpalvelusyhteisöt tarjoavat perinteiselle jumalanpalvelukselle vaihtoehdon, jossa puhutaan tavallista kieltä, musiikki on nykyaikaista ja liturgia karsittu minimiin. Ihmisten omille pohdinnoille ja etsinnälle annetaan tilaa sen sijaan, että heille kerrottaisiin, mitä saa tehdä ja mitä ei.
.jpg)
Tässä messu, joka sopisi vaikkapa Tavastialle
Ajankohtaista
