Mitä eduskuntaan pyrkivät kirkkovaltuutetut sanovat maahanmuuttajista?

Mitä eduskuntaan pyrkivät kirkkovaltuutetut sanovat maahanmuuttajista?

Eduskuntavaaleissa ehdolla olevat kirkkovaltuutetut toivovat lisää resursseja kotouttamiseen.

https://www.youtube.com/watch?v=SMkK_e40Y0A

Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäsenistä yhdeksän on ehdolla eduskuntaan. He ovat keskustan Anne Kettunen (Kallion seurakunta), SDP:n Johanna Laisaari (Herttoniemi), Ville Jalovaara (Vuosaari) ja Sinikka Vepsä (Malmi), kokoomuksen Pekka Majuri (Vartiokylä) ja Seija Muurinen (Roihuvuori), vasemmistoliiton Hanna Mithiku (Haaga), sekä vihreiden Maria Ohisalo (Paavali) ja Jukka Relander (Munkkiniemi).

Kirkko ja kaupunki kysyi ehdokkailta sähköpostitse maahanmuuton hyvistä ja huonoista puolista sekä ongelmien ratkaisukeinoista. Maahanmuutto on iso kysymys erityisesti Helsingissä, jossa asuu useampi kuin joka neljäs koko maan vieraskielisistä. Pääkaupungin noin 621 000 asukkaasta jo 13 prosenttia on vieraskielisiä. Tätä kautta ajankohtaistuvat myös kysymykset uskontojen välisestä dialogista ja rikoslain niin sanotusta jumalanpilkkapykälästä.

Useimmat ehdokkaat korostivat sitä, että maahanmuuttajiin kuuluu monenlaisia ryhmiä. Anne Kettusen mukaan maahanmuutto on rikastuttanut yhteiskuntaamme. Suomeen on tultu niin työn, opiskelupaikan, rakkauden kuin turvapaikankin takia.

Johanna Laisaari näkee asian näin: Työn tai opiskelun vuoksi Suomeen muuttaneiden tilanne on kovin erilainen kuin pakolaisena tai turvapaikanhakijana Suomeen saapuvien. Pakolaisten kohdalla kysymys on ihmisoikeuksista. Työvoimapulan vuoksi työperäinen maahanmuutto on hyvinkin tarpeellista yhteiskuntamme kannalta.

Pekka Majurin mukaan ehkä suurin ongelma on, että maahanmuuttajia käsitellään yhtenä suurena massana. Siksi huomattava osa maahanmuuttajista joutuu kärsimään pienen osan aiheuttamista ongelmista mahdollisesti jo pelkän ihonvärinsä perusteella.

Hanna Mithiku tiivistää: Maahanmuuttajia ei yhdistä kulttuuri, uskonto, koulutus tai muu taustatekijä. Yhdistävä tekijä on ainoastaan uusi asuinmaa. Koska me saamme nauttia vapaasta liikkuvuudesta, sama oikeus on myös muilla.

Moni otti esiin Suomen huoltosuhteen. Jukka Relander avaa asiaa: Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa huoltosuhteen parantamiseksi. Meillä on liian vähän työikäisiä ihmisiä suhteessa kasvavaan eläkeläismäärään.

Maria Ohisalo komppaa: Suomen heikkenevä huoltosuhde edellyttää, että maahanmuutto lisääntyy. Ja Ville Jalovaara jatkaa: Väestönkehityksemme on tulevaisuudessa sellainen, että hallittu maahanmuutto on tarpeen.

Seija Muurinen kuvaa huoltosuhteen heikkenemisen vaikutuksia tulevina vuosikymmeninä: Tarvitsemme etenkin työperäistä maahanmuuttoa. Ammattitaitoinen, muista maista tuleva työvoima voi parhaimmillaan rikastuttaa suomalaista elinkeinoelämää.

Maahanmuutto aiheuttaa ongelmia useiden ehdokkaiden mukaan silloin, kun kotouttaminen epäonnistuu. Johanna Laisaari pitää yhtenä maahanmuuton suurimpana ongelmana sitä, että kotoutuminen Suomeen on hankalaa ja kestää kauan.

Anne Kettunen kiinnittää huomiota siihen, että ennakkoluulot ja rasismi ovat lisääntyneet ja epäonnistunut kotouttaminen ja työllistymisvaikeudet ovat lisänneet pakolaisten sosiaalisia ongelmia.

Ville Jalovaara toteaa: Jos kotoutuminen epäonnistuu, maahanmuuttajia uhkaa helposti syrjäytyminen. Tämä ei ole kenenkään etu.

Jukka Relanderin mukaan tulijat eivät aina sopeudu, varsinkaan jos kotouttamiseen ei kohdenneta riittäviä resursseja. ”Toisen polven kohdalla sopeutumishaaste on suurin, sillä he putoavat usein normatiiviseen tyhjiöön: vanhempien välittämät arvot eivät istu uuteen ympäristöön ja uuden ympäristön arvoja ei ole täysin omaksuttu.”

Mitä siis pitäisi tehdä, jotta tulijat saataisiin onnistuneesti integroiduksi suomalaiseen yhteiskuntaan? Kaikki ehdokkaat puhuvat integraatiosta, kotouttamisesta tai kotoutumisesta. Melkein jokainen ehdokas mainitsee tärkeänä keinona kielikoulutuksen. Maria Ohisalo sanoo: ”Maahanmuuttajien integraatiossa tärkeää on huolehtia kielikoulutuksen riittävistä resursseista, sillä kieli on ensimmäinen askel uuteen yhteiskuntaan. Erityisesti naisten integrointi työhön ja koulutukseen on tärkeää, jotta myös lapset pääsevät kiinni yhteiskuntaan.”

Hanna Mithikun mukaan ”työvoimapolitiikan päätöksillä voidaan tukea niin maahanmuuttajien kuin syntyperäisten suomalaisten asemaa. Työehtosopimusten noudattaminen, minimipalkka ja harmaan talouden kitkeminen ovat tällaisia keinoja.” Tämä vähentää Mithikun mukaan myös rasismia, sillä reilu peli karsii väärää vastakkaisasettelua suomalaisten työttömien ja maahanmuuttajien välillä.

Myös Pekka Majuri korostaa peruskielitaidon opettamista aivan ensimmäiseksi. Muita keinoja ovat muista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien asuttaminen tasaisesti koko pääkaupunkiseudulle, kotouttaminen, kouluttaminen ja työllistäminen.

Anne Kettunen kaipaa työperäisen ja koulutusperäisen maahanmuuton tueksi palveluita, jotka auttavat esimerkiksi asunnon saamisessa, kotimaisten kielten oppimisessa ja työharjoittelupaikan löytämisessä.

Seija Muurisen mielestä pitäisi helpottaa maahan tuloa silloin kun Suomessa on työtä tarjolla ja ulkomailta sopivaa ammattitaitoista työvoimaa saatavilla. Lisäksi hän tukisi ulkomaalaisten opiskelijoiden kielikoulutusta ja suomalaisen kulttuurin tuntemusta, jotta työhön jäänti Suomeen olisi heille todellinen vaihtoehto.

Johanna Laisaari varoittaa jättämästä maahanmuuttajia yksin selviytymään ja tutustumaan Suomeen. Maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten kontakteja pitää lisätä ja luoda kohtaamispaikkoja, joissa luonteva kanssakäyminen on mahdollista. Kantasuomalainen tukiperhe tai tukihenkilö auttaisi varmasti kotoutumisessa.

Myös Jukka Relander painottaa, että päiväkotien ja koulujen yhteistyötä maahanmuuttajavanhempien kanssa pitää tiivistää. Siihen tarvitaan resursseja, tulkkauspalveluista alkaen. Juuri toisen polven siirtolaiset ovat Relanderin mukaan altteimpia radikalisoitumiselle ja rötöstelylle. Heidän tukemisensa jo esiopetuksesta alkaen on ensiarvoisen tärkeää.

Ehdokkaiden näkemykset ovat paljolti samansuuntaisia. Tällä kertaa eduskuntaan pyrkivien luottamushenkilöiden joukossa ei ole perussuomalaisia, joiden maahanmuuttolinjaukset ovat olleet tiukkoja.

Muista poiketen Pekka Majuri suhtautuu kriittisesti pakolaisiin. Hänestä pakolaiset pitäisi asuttaa mahdollisimman lähelle maata, josta he ovat joutuneet lähtemään. ”Kansainvälinen rikollisuus ja terrorismi on pidettävä maamme rajojen ulkopuolella”, hän kirjoittaa.

Ville Jalovaara ottaa työperäisen maahanmuuton yhteydessä esiin Suomen vaikean työttömyystilanteen ja ilmoittaa kannattavansa SDP:n linjan mukaisesti nykyistä saatavuusharkintaa. Työnantajan olisi osoitettava, ettei se saa alueeltaan soveltuvaa työvoimaa, ja työlupa voidaan myöntää EU/ETA-alueen ulkopuoliselle työntekijälle.

Anne Kettunen ottaa kantaa paperittomien terveydenhuoltoon: Paperittomien lapsien ja raskaana olevien naisten terveyspalvelut tulee järjestää.

Muokattu 27.3.2015 klo 12.45: Lisätty Sinikka Vepsän nimi. 
Lisäys 27.3.2015 klo 12.45:

Malmin seurakunnan uusi edustaja, terveydenhoitaja ja osastonhoitaja Sinikka Vepsä, on SDP:n ehdokkaana Helsingissä. Useimpien muiden ehdokkaiden lailla Vepsä näkee, että maahanmuuttoa on monenlaista. Se on rikastuttanut yhteiskuntaamme, ja toisaalta vapaa liikkuvuus tulee sallia tasavertaisesti kaikille ihmisille.

– Edesmenneet vanhempani olivat Karjalan evakkoja, ja sukuni kautta ymmärrän sotaa pakoon lähteneitä turvapaikanhakijoita. Ei ole helppoa jättää kotiaan eikä varsinkaan kotimaataan, Vepsä sanoo.

Työperäistä maahanmuuttoa hän pitää tarpeellisena, mutta kannattaa nykyistä saatavuusharkintaa: EU/ETA-alueiden ulkopuolella asuville voidaan myöntää työlupa, ellei Suomesta löydy työntekijöitä tarpeeksi jollekin alalle.

Maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ratkaisemisessa Vepsä korostaa työnantajien vastuuta työehtosopimusten ja minimipalkkasuositusten noudattamisessa. Toinen tärkeä asia on suomen kielen opetus.

– Kielitaito, koulutus ja työllistyminen pienentävät maahanmuuttajan syrjäytymisvaaraa. Kotouttamisen epäonnistuminen aiheuttaa monenlaisia ongelmia.

Maahanmuuttoasioiden lisäksi ehdokkailta kysyttiin mielipidettä rikoslain niin sanotusta jumalanpilkkapykälästä eli uskonrauhan rikkomisesta.

– Kenenkään uskonnollista vakaumusta ei saa herjata tai pilkata. Voimme olla eri mieltä uskon asioista, mutta se ei oikeuta pilkkaamaan toisten näkemyksiä, Vepsä sanoo.

 

https://www.youtube.com/watch?v=EUsJIOvuS34

Jaa tämä artikkeli: