Molekyylien liikettä
Kosmologi Kari Enqvist pohtii tuoreessa kirjassaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kuoleman, ihmisyyden ja uskonnon ydintä. Taustana on läheisten sairastuminen ja kuolema ja toisaalta ihmisen aiheuttama tuho: ydinpommi.
Enqvist tunnustautuu uskonnottomaksi, sillä hän ei yrityksistään huolimatta ymmärrä uskontoa. Hän ei fyysikkona voi käsittää, millä tavoin Jumala voisi olla olemassa, eikä saa tolkkua uskontojen yrityksistä selittää asiaa. Jumala on hänelle ajatuksena täysin käsittämätön, eikä hänellä ole pyhyyden kokemusta. Hän arveleekin olevansa immuuni uskonto-meemille, eräänlaiselle kulttuuriselle virukselle, jona hän uskontoa pitää.
Uskontoviruksen tartuttamana ihmisenä en puolestani kaikessa ymmärrä Enqvistin ajattelua. Siihen oli kuitenkin mielenkiintoista tutustua siksikin, että Enqvist on hyvä kirjoittaja. Ylipäänsä on syytä tutustua ajattelutapoihin, jotka ovat erilaisia kuin oma, sillä vain siten voi oppia jotakin uutta. Kirjassa on paljon asioita, joita vaikkapa piispat voisivat tosissaan miettiä. Totta on, että vaikeita teologisia kysymyksiä kierretään kirkossa turhan helposti sanomalla, että kyseessä on mysteeri tai salaisuus.
Muutamia kriittisiä huomioita haluan kuitenkin tehdä. Jos maailma on pelkkää fysiikkaa, ihminen molekyylitehdas ja vapaata tahtoa ei sen vuoksi ole, niin miksi pohtia minkään asian mieltä ja merkitystä? Mitä on silloin se rakkaus, jota Enqvist toivoo elämässä olevan enemmän? Miksi se olisi erityisen arvokas fysiologis-kemiallinen prosessi? Entä mitä merkitystä on estetiikalla? Mihin ihmeeseen ihminen biologisena olentona evoluutiossaan tarvitsee sinfoniaorkesteria tai Picasson maalauksia? Toki Enqvist sanoo, ettei mikään logiikka kiellä maailmaa ilman merkityksiä, mutta kirjoittiko hän kirjansa vain, koska aivokemia vaati?
On totta, että uskonnon nimissä on tehty paljon pahaa, mutta niin on myös tieteen. Atomipommin kehittivät tiedemiehet. Miksi siis tiede olisi erityisen arvokasta? Eikö se kirjassa esitetyllä logiikalla ole ainakin yhtä vaarallista kuin uskonto? On tietysti typerää yleistää joidenkin tiedemiesten tekoja koskemaan koko tiedettä, mutta miksi saman voi tehdä uskonnolle?
Jaa tämä artikkeli: