Thomas Rönnholm ottaa rumpalina vastaan kaikenlaisia työtarjouksia. Päätyö on kuitenkin Kaartin soittokunnassa.
Monessa rytmissä
Kun Thomas Rönnholm ensi kerran soitti rumpuja, hän tiesi löytäneensä oman juttunsa.
Yhtenä iltana jazzia Storyvillessä, seuraavana päivänä keikka Lassi Valtosen bändissä laivalla. Viikonloppu studiossa progelevyn äänityksissä. Rumpali Thomas Rönnholmin työ rakentuu monenlaisista osista.
— Soitan vakituisesti noin kymmenessä kokoonpanossa. Joskus laskin, että soitin vuoden aikana 35:ssä eri kokoonpanossa, mutta osa niistä oli yksittäisiä tuurauskeikkoja.
Aikataulujen yhteensovittaminen on välillä vaikeaa, mutta Rönnholm kokee, että soittaminen erilaisissa kokoonpanoissa on etuoikeus. Päätyökseen hän toimii rumpalina Kaartin soittokunnassa.
— Siellä minulla on virka ja kuukausipalkka, ja siitä työstä voin jäädä eläkkeelle. Se on harvinaista muusikolle. Soittokunta on ollut myös monipuolinen paikka soittaa, Rönnholm kuvailee.
Rönnholm pitää monenlaisesta musiikista, eikä ole koskaan toivonut voivansa keskittyä vain yhteen tyylisuuntaan.
— Heviä en ole soittanut kuin joskus nuorempana, punkia en varmaan koskaan, mutta muuten olen soittanut varmaan lähes kaikkea. Kerran minua pyydettiin Matin ja Tepon keikalle tuuraamaan, mutta en päässyt. Se on harmi, sillä perinteisiä tanssilavakeikkoja en ole tehnyt. Kiinnostaisi sekin kokea!
AC/DC:tä yläkerrassa
Thomas Rönnholm tiesi jo varsin varhain, että rumpujen soitosta tulee hänen uransa. Ennen rumpukapuloihin tarttumista hän opetteli kitaransoittoa, mutta huonolla menestyksellä.
— Sormet eivät vain toimineet. Se oli niin vaikeaa, että luovutin. Isoveljellä oli niihin aikoihin bändi ja kävin katsomassa heidän treenejään. Kun he pitivät taukoa, kävin kokeilemassa rumpuja. Tiesin heti, että sitä haluan tehdä loppuelämäni.
Tuolloin 12-vuotiaalla pikkuveljellä ei ollut isoveljen bändiin pääsyä, mutta Thomas sai kotiin omat rummut ja veljestä harjoitteluseuraa. Soittaminen vei mukanaan ja jääkiekko ja jalkapallo jäivät.
— Soitimme veljeni kanssa omakotitalomme yläkerrassa muun muassa AC/DC:ta. Se oli vanhemmille varmasti ihan kauheaa aikaa. Tulin koulusta joskus kolmelta ja soitin suurin piirtein siihen saakka, kun oli mentävä nukkumaan. Usein soitin jonkun levyn mukana, joten metelin on täytynyt olla hirveä. Vanhemmat joutuivat kai katsomaan iltauutiset äänet täysillä.
Peruskoulun käytyään Rönnholm haki sotilasmusiikkikouluun. Muita vaihtoehtoja hän ei suostunut harkitsemaan.
— Ajattelin, ettei tarvitse edes vanhempia ylipuhua, kun koulu tarjosi asumisen, ruoan ja päivärahankin.
Poissa parrasvaloista
Rumpalin rooli on kuin basistin. Kumpikin on olennainen osa bändiä, muttei voi esiintyä yksin. Harva osaa nimetä kuuluisia basisteja tai rumpaleita, sillä huomion saavat solistit ja kitaristit.
— Rumpali ei paistattele parrasvaloissa, mutta minulle se sopii. En ole halunnutkaan olla pääroolissa, Thomas Rönnholm pohtii.
— Kun bändikaveri sanoo, että kanssani on hyvä soittaa, komppaan hyvin ja homma svengaa, se on paras palaute, jonka voin saada.
Yleisöstä katsottuna rumpali jää taka-alalle, mutta Rönnholmin mukaan tunnelma välittyy rumpusetin taaksekin.
— Näytän varmaan lavalla vakavalta, mutta se on vaan keskittymistä. Varsinkin kun soitin Laura Närhen bändissä ja olimme keikalla Tavastialla, tuli sellainen olo, että vau, tässä voisi vaan soittaa ja soittaa.
Vantaalle juurtunut
Thomas Rönnholm sanoo olevansa harvinaisuus: syntyperäinen vantaalainen, jonka juuretkin ovat täällä. Rönnholm asui välillä Helsingissä, mutta palasi sitten Kuusikkoon, jossa vietti lapsuutensa ja jossa ovat asuneet myös hänen vanhempansa ja isovanhempansa.
Perheeseen kuuluu vaimo ja kouluikäinen tytär, mutta rumpuja kotoa ei löydy.
— Ei, ei missään tapauksessa! Vietän muutenkin niin paljon aikaa rumpujen ääressä, etten halua soittaa niitä enää kotona. Sähköpiano on kotonamme ainoa soitin, sitä soitan joskus omaksi ilokseni.
Pääsiäispäivänä Rönnholm soittaa Janne Maarala Triossa Pyhän Laurin kirkossa. Ohjelmassa on muun muassa pääsiäisen ajan virsiä jazzsovituksina, gospelmusiikkia ja jazzklassikoita. Paikkaan liittyy Rönnholmilla erityisiä tunteita.
— Se on tärkeää seutua, sillä onhan Helsingin pitäjän kirkonkylä Vantaan ja Helsingin henkinen koti. Siellä olen myös käynyt koulua. Sukulaisteni hautoja on Pitäjän kirkon hautausmaalla, ja luulisin, että minut on kastettukin Pyhän Laurin kirkossa.
Thomas Rönnholm soittaa rumpuja Janne Maarala Trion konsertissa su 8.4. klo 18 Pyhän Laurin kirkossa.
Jaa tämä artikkeli: