Moni lapsi saa erikoisen etunimen
Triin Susi miettii vielä tulevan lapsensa nimeä. Kerttu Randverin vauva on Marion.

Triin Susi miettii vielä tulevan lapsensa nimeä. Kerttu Randverin vauva on Marion.

Moni lapsi saa erikoisen etunimen

Harvinaiset, kansainväliset ja uusvanhat nimet ovat 2000-luvun suosikkeja.

Iltapäivällä Hakunilan ostoskeskuksella liikkuu vauvanvaunuja ja -rattaita tasaiseen tahtiin. Triin Susi on jäänyt ulkoiluttamaan ystävänsä vauvaa. Lapsen äiti tulee pian kaupasta.

– Tyttäreni on Marion. Hän syntyi jouluaattona, ja halusin antaa hänelle nimen, joka tulee lähelle Mariaa. Virossa Marion on aika tavallinen nimi, kertoo Kerttu Randver.

Kun Grace Kangas ja Topi Jaakola alkoivat miettiä tyttärelleen nimeä, molemmat kirjoittivat ensin listan mahdollisista nimistä. Kummassakin listassa oli Jade. Hendrik Käärikin esikoispojasta tuli puolestaan Robert.

– Halusimme antaa lapsellemme eurooppalaisen nimen, joka toimii eri kielillä, toteaa moldovalais-virolaisen perheen isä.

Viime vuonna syntyneiden lasten suosituimmat etunimet olivat Emma ja Onni. Lisäksi tyttöjen yleisimpiä ensimmäisiä etunimiä olivat Aino, Aada, Venla ja Sofia. Poikien suosikkinimiä olivat myös Elias, Leo, Oliver ja Eetu.

Yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala tuntee nimitrendit. Yksi trendi on kansainvälistyminen. Uusia nimiä saadaan maahanmuuttajien ja kansainvälisten avioliittojen kautta. Niitä etsitään myös populaarikulttuurista.

– 2000-luvun keskeisin trendi on kuitenkin nimenannon yksilöllistyminen. Vanhemmat haluavat antaa lapsilleen yhä harvinaisempia ja erikoisempia etunimiä.

Kyseessä voi olla harvinainen yhdysnimi, kuten Aida-Kerttu ja Aatuli-Ilmari, tai uusi nimi on voitu muodostaa myös toisen nimen mallin mukaan, kuten Eeta tai Meetta. Joukossa on myös luontoaiheisia nimiä, kuten tytöillä Apila, Aronia, Pouta ja Puro, pojilla Kuru, Nietos, Routa ja Ruska.

Toinen suuri trendi on uusvanhat etunimet. Lapsille annetaan nimiä, jotka ovat olleet suosittuja noin sata vuotta aiemmin, kuten Aada, Vilma, Frans, Toivo. Vielä suhteellisen harvinainen, mutta selvästi nouseva trendi on sukupuolineutraalit nimet.

Nimilaki määrää, ettei lapselle voi antaa millaista nimeä tahansa. Tytönnimi annetaan tytölle, pojannimi pojalle. Nimi ei saa olla sopimaton eikä sellainen, että se aiheuttaisi myöhemmin ongelmia lapselle.

Lain noudattamista seuraavat maistraatit ja seurakunnissa kastepapit.

– Eteeni on tullut lähinnä oikeinkirjoitusongelmia. Aina ei ole ollut selvää, miten toiseksi tai kolmanneksi nimeksi tuleva äidin tai isän nimen pohjalta muodostettu nimi Mariantyttö tai Pekanpoika kirjoitetaan, kertoo Vantaankosken seurakunnan pappi Ulla Pohjolan-Pirhonen.

Lisäksi hän on törmännyt nimiasian tulkinnallisuuteen.

– Olen kastanut yhden Kuura Kyllikin. Mielestäni se oli kaunis, sointuva tytönnimi. Myöhemmin huomasin lehdestä, että Kuura on enimmäkseen pojannimi.

Jeesus-nimi ei kuulu suomalaiseen nimikäytäntöön. Mutta silloin kun esimerkiksi toinen vanhemmista on espanjalainen, nimen voi antaa muodossa Jesus.

Jaa tämä artikkeli: