Kuva: thinkstock
Moni muuttaa kuoleman jälkeen
Pääkaupunkiseudulla elänyt saa usein viimeisen lepopaikkansa kaukaa. Ruumiiden kuljettaminen on ammattimaista työtä, jota säätelee laki ja etiketti.
Ruumisauto on harvinainen näky liikenteessä. Sen kohtaamiseen on olemassa säännöt, jotka harva osaa: Lippu ruumisauton keulalla tarkoittaa, että kyydissä on viimeisellä matkallaan oleva vainaja. Ruumisauton saa ohittaa, mutta sen perässä ajavaa hautajaissaattuetta ei saa katkaista. Ruumiin kuljetustehtävää suorittavan auton perässä saa ajaa vain, jos on varma, ettei seuraavassa autossa ole omaisia. Autollaan voi vanhan tavan mukaan “nyökätä” kunnioituksen merkiksi hidastamalla puolitangossa olevan lipun kohdalla vasemmalla kaistalla.
Lain mukaan vainajaan ruumista ja tuhkaa on käsiteltävä arvokkaasti."
Pääkaupunkiseudulla ruumisliikenne on vilkkaampaa kuin voisi kuvitella. Esimerkiksi noin viidestä tuhannesta helsinkiläisestä vainajasta kuljetetaan muualle noin tuhat vuodessa. Vastaavasti helsinkiläisille hautausmaille tuodaan noin tuhat vainajaa vuodessa muualta maasta. Pääkaupunkiseudulla haudatuista yli puolet haudataan muuhun kuin oman kotiseurakunnan lähimmälle hautausmaalle.
Ruumiin kuljettaminen on ammattimaista toimintaa. Lain mukaan vainajaan ruumista ja tuhkaa on käsiteltävä arvokkaasti ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla.
Ruumisarkun kuljettaminen on sallittua vain siihen tarkoitukseen varatussa kulkuneuvossa. Se määritellään ajoneuvolaissa: "Ruumisauto on kuolleiden henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu M-luokan ajoneuvo, jossa on erikoisvarusteita tätä tarkoitusta varten. Autoverolaissa säädetään tarvittaessa sellaisen ruumisauton, joka on verovapaa tai josta suoritetaan alennettua veroa, hallinnasta, rakenteesta, varusteista ja väristä."
Esimerkiksi ambulanssit pyritään varaamaan vain sairaskuljetuksiin.
Kuva Hans von Schantz
Vainajat liikkuvat kohti juuriaan
Vantaalla kuoli viime vuonna noin 1300 asukasta. Viisisataa haudattiin muualle kuin kotikaupunkinsa multiin. Hautaustoimen ammattilaisten mukaan taustalla on yleensä toivomus tulla haudatuksi perheensä tai sukunsa hautaan, joka voi olla kaukanakin pääkaupunkiseudusta, vaikka Rovaniemellä tai Mikkelissä. Osa vantaalaisista haudataan muualle pääkaupunkiseudulle, esimerkiksi nelisensataa Helsinkiin.
Espoossa kuoli viime vuonna noin 1400 henkilöä ja espoolaisille hautausmaille haudattiin noin tuhat vainajaa. Kuolemanjälkeistä muuttoliikettä on molempiin suuntiin. Hautapaikan valinnassa perheellä ja suvulla on suuri merkitys:
"Kysymys on sukujuurista. Helsinkiläisistä monilla on sukuhautoja muualla maassa", sanoo Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Risto Lehto.
Kaupungissa tuhkaamisella on pidempi historia ja siitä on tullut osa hautauskulttuuria."
Tuhkauurna matkaa vapaasti
Tuhkauurnan kuljetusta ei liikenteessä tunnista. Uurnan kuljetusta ei koske sama säännöstö kuin ruumisarkkuja. Uurnat kulkevat ympäri Suomen myös postissa sekä matkahuollon ja kuriiripalvelujen kyydissä.
Tuhkattavia vainajia liikutellaan enemmän, koska krematorio vaatii ylimääräisen edestakaisenmatkan. Esimerkiksi Vantaalla on vain yksi krematorio. Sinne vietiin viime vuonna kolmasosa Vantaalla viimeisen lepopaikkansa saaneista, yhteensä 261 vainajaa.
Kappelilta uurnan voi hakea vainajan lähiomainen, eikä silloin kysytä kulkupeliä. Sen sijaan pitää tietää tuhkauurnan määränpää.
"Uurnaa noutavilta omaisilta tarkistetaan henkilötodistukset ja hautapaikka pitää olla tiedossa. Omaisten kyyti on arvokas kuljetus sekin", Vantaan hautaustoimen päällikkö Minna Aho sanoo.
Vähän alle puolet suomalaisista vainajista tuhkataan. Tuhkaus on kuitenkin yleistymässä etenkin pääkaupunkiseudulla ja nyt jo arkkuhautaamista selvästi yleisempi käytäntö. Viime vuonna 84 prosenttia helsinkiläisistä vainajista tuhkattiin. Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Risto Lehdon mukaan kysymys on perinteistä, mutta myös käytännön syistä.
"Kaupungissa tuhkaamisella on pidempi historia ja siitä on tullut osa hautauskulttuuria. Toisaalta se liittyy myös tilanpuutteeseen. Täynnä olevia sukuhautoja voidaan hyödyntää pidempään. Se on myös vainajien muistamisen kannalta kätevämpää", hän sanoo.
Espoossa vainajista tuhkataan noin 78 prosenttia. Hautaustoimen päällikkö Leena Tonteri arvelee, että pääkaupunkiseudun tuhkausluvut johtuvat käytännöllisistä syistä ja kuljetuksen helppoudesta verrattuna arkkuun.
"Muualla maassa krematorioita ei ole yhtä tiheästi. Arkkuhautauksen suosioon muualla maassa vaikuttavat myös vakaumukselliset syyt. Moni pääkaupunkiseudun asukas haudataan kauas kodistaan, ja uurnaa on helpompi kuljettaa", hän kuvaa.
Hautausammattilaiselle ruumis on vainaja
Hautaustoimi on kirkon lakisääteinen työala. Luterilaisten seurakuntien hautausmaille haudataan käytännössä miltei kaikki suomalaiset. Hautaustoimilaki edellyttää kirkolta hautausmaiden ylläpitoa. Hautaamisasioissa seurakuntien yhteistyökumppani on kunta.
Seurakunnat hoitavat myös tunnustuksettoman hautauksen niille, jotka ovat ilmaisseet tahtonsa siihen. Sekin on lakiin kirjattu oikeus. Vapaa-ajattelijat ry:lla on yhdeksän hautausmaata muualla maassa ja niihin haudataan muutamia kymmeniä vainajia vuodessa. Pääkaupunkiseudun tunnustuksettomasta hautausmaasta Honkanummella vastaavat Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät. Vantaalaisia sinne haudattiin viime vuonna 14. Espoossa tunnustuksettomalle osastolle Kellonummen hautausmaalla on haudattu yhteensä 160 vainajaa vuodesta 2007 lähtien. Sukuhautoja tunnustuksettomilla hautausmailla ei ainakaan toistaiseksi ole.
Hautaustoimen ammattilaisille kuolemanjälkeiset asiat ovat käytännöllisiä työasioita. Haastatellut virkamiehet käyttävät luontevasti sellaisia sanoja kuin vainajalogistiikka ja muistamisen keskittäminen. Jonkun on nekin asiat hoidettava ja seurakunnissa ne ovat monen ammatti. Kuolleet eivät ole heille ruumiita, vaan vainajia.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Uuden hautapaikan kustannukset lähenevät Pariisissa kerrostalojen keskineliöhintaa – avuksi ehdotettiin pilvenpiirtäjähautaa
AjankohtaistaRanskan pääkaupungissa 97 prosenttia hautapaikoista on ikuiseen käyttöön luovutettuja sukuhautoja.