Uuden hautapaikan kustannukset lähenevät Pariisissa kerrostalojen keskineliöhintaa – avuksi ehdotettiin pilvenpiirtäjähautaa
Kaikki Pariisin suuret hautausmaat rakennettiin 1800-luvun alussa. Hautojen uusiokäyttöä rajoittaa se, että osa hautamuistomerkeistä on luokiteltu historiallisesti merkittäviksi kohteiksi, eikä niitä voi poistaa. Kuva Montparnassen hautausmaalta. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen

Kaikki Pariisin suuret hautausmaat rakennettiin 1800-luvun alussa. Hautojen uusiokäyttöä rajoittaa se, että osa hautamuistomerkeistä on luokiteltu historiallisesti merkittäviksi kohteiksi, eikä niitä voi poistaa. Kuva Montparnassen hautausmaalta. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen

Uuden hautapaikan kustannukset lähenevät Pariisissa kerrostalojen keskineliöhintaa – avuksi ehdotettiin pilvenpiirtäjähautaa

Ranskan pääkaupungissa 97 prosenttia hautapaikoista on ikuiseen käyttöön luovutettuja sukuhautoja.

Pariisissa eläminen on kallista, mutta kuoleminen vieläkin tyyriimpää. Kiinteistökupla ja rakennusmaan puute näkyvät myös hautapaikkojen hinnoissa. Arkkitehtien kynästä kirpoaa nyt luovia pystysuuntaisia ratkaisuja kuten hautatorneja.

Vaikka suurkaupungin asuntojen hinnat nousevat vuosi vuodelta, kiinteistökupla näkyy rajuimmin Pariisin hautausmailla. Viimeisen leposijan hinta on kohonnut viime vuosikymmenen kuluessa 40 prosenttia.

Kahden neliön kaistale kaupungin alueella sijaitsevalla hautausmaalla maksaa nyt reilut 15 500 euroa. Maanalaisen asumuksen hinta lähentelee siis jo Pariisin kerrostaloasuntojen keskineliöhintaa, 9 300 euroa.

Hautapaikoista on lisäksi huutava pula, ja moni kaupunkilainen joutuu etsimään viimeisen leposijansa muualta. Myös ympäristökuntien hautapaikkojen hinnat ovat kohonneet reilusta 5 000 eurosta runsaaseen 7 000 euroon.

Ranskalaisen keksijän Charles Pigeonin ja hänen vaimonsa hautapatsas Montparnassen hautausmaalla Pariisissa. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen

Ranskalaisen keksijän Charles Pigeonin ja hänen vaimonsa hautapatsas Montparnassen hautausmaalla Pariisissa. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen

Valtaosa ikuisia sukuhautoja

Tilaongelmaa käsiteltiin Pariisin kaupungin varta vasten asettamassa työryhmässä jo kymmenen vuotta sitten, jolloin harkittiin ikuisista hautapaikoista luopumista. Komitea ei kuitenkaan puoltanut uudistusta, ja 97 prosenttia hautapaikoista on nykyisellään niin sanottuun ikuiseen käyttöön luovutettuja sukuhautoja.

Vaikka ikuisista hautapaikoista ei luovuttu, kaupunki sai mahdollisuuden vuokrata vapautuneita hautapaikkoja kymmenen, kolmenkymmenen ja viidenkymmenen vuoden vuokrasopimuksella.

Uusista hautapaikoista puolet luovutetaan vain kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, kertoo itäisen Père-Lachaisen hautausmaan hautapaikoista vastaava kaupungin virkamies Quentin Mansart. Hänen mukaansa kaupunki ottaa lisäksi systemaattisesti uuteen käyttöön hylätyt hautapaikat, joille ei enää löydy perillistä.

– Hylättyjä hautoja löytyy vuosittain useita satoja, mutta niiden ottaminen uudelleen käyttöön ei ole itsestäänselvää. Moni vuosisatoja vanha hautamuistomerkki on nimittäin luokiteltu historiallisesti merkittäväksi kohteeksi, eikä sitä voi tuhota, Quentin Mansart valottaa.

Itäisen Père-Lachaisen hautausmaan hautapaikoista vastaava Quentin Mansart kertoo, että nyt vapautuvista haudoista puolet luovutetaan käyttöön vain kymmeneksi vuodeksi. Kuva: Médiathéque de Paris

Itäisen Père-Lachaisen hautausmaan hautapaikoista vastaava Quentin Mansart kertoo, että nyt vapautuvista haudoista puolet luovutetaan käyttöön vain kymmeneksi vuodeksi. Kuva: Médiathéque de Paris

Pystysuuntainen nekropoli

Hautapaikkoja vapautuu vain tipottain samalla, kun niiden tarve väestön vanhenemisen vuoksi kasvaa. Koska tiheän asutuksen ympäröimiä kaupunkihautausmaita on mahdoton laajentaa, arkkitehdit pohtivat uusia luovia ratkaisuja tilaongelmaan.

Kansainvälisen arkkitehtikilpailun loppusuoralle kirineet ranskalaiset Romaric Fillette ja Chandrasegar Velmourougane esittivät ajatuksen pystysuuntaisesta hautaamisesta. Arkkitehtikaksikko kaavaili Eiffel-tornille kilpailijaksi hautatornin, jossa vainajat tai tuhkauurnat lepäävät päällekkäin.

– Hautausmaa ei ole kuoleman tyyssija, vaan sen tehtävänä on säilyttää sekä yksityinen että kollektiivinen muisto ja auttaa omaisia surutyössä. Halusimme antaa vainajille paikan elävien keskuudessa, Romaric Fillette kuvailee keskelle Pariisia kaavaillun pilvenpiirtäjähautansa lähtökohtaa.

– Koska kaupunkilaiset asuvat ja elävät päällekkäin, en ymmärrä miksi kuollessa on välttämätöntä asettautua rinnakkain, hän lisää.

Vesialtaan päälle rakennettava satojen hautojen valotorni olisi arkkitehtien mukaan samalla kaupunkilaisten muisto- ja kokoontumispaikka.

Australian Victoriassa haudataan pystyyn ilman arkkua

Vaikka huikea nekropoli onkin jäänyt Pariisissa toistaiseksi vain idean asteelle, vastaavia tilaratkaisuja löytyy jo eri puolilta maailmaa. Brasiliaan rakennetun 32-kerroksisen ja samalla maailman korkeimman hautatornin kapasiteetti on 180 000 paikkaa. Israelin Tel Avivissa puolestaan yhteensä 30 hautaseinämää tarjoavat leposijan 250 000:lle vainajalle.

Pystyhautaussuunnitelmia on myös Intiassa ja Meksikossa, joissa niissäkin vapaa tonttimaa on harvinaista. Vastaavanlainen mehiläispesää muistuttava arkkitehtoninen projekti esitettiin joitakin vuosia sitten myös Oslossa, mutta ajatus ei lainkaan miellyttänyt viikinkien jälkeläisiä.

Tilaongelma on ratkaistu omaperäisellä tavalla myös Australian tiheimmin asutussa Victorian osavaltiossa. Tonttimaata säästävä ja samalla ekologinen hautausmalli on lähellä perinteistä mutta silti omaa luokkaansa. Vainajat nimittäin haudataan maan alle pystyasentoon ilman arkkua.

The Doors yhtyeen Jim Morrisonin hauta Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen

The Doors yhtyeen Jim Morrisonin hauta Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa. Kuva: Lehtikuva/Martti Kainulainen

Jim Morrisonin haudalla juodaan ja poltetaan

1700-luvulle asti pariisilaiset haudattiin kirkkoja ympäröiville hautausmaille ja kaupungin sydämessä sijainneelle Viattomien hautausmaalle. Sekä hygieniasyistä että tilan puuutteen vuoksi nämä hautausmaat suljettiin ja vainajien luut siirrettiin katakombeihin.

1800-luvun alussa kaupungin eri laidoille rakennettiin kolme vielä tänä päivänä käytössä olevaa hautausmaata: Père-Lachaisen, Montmartren ja Montparnassen hautausmaat.

Père-Lachaise on tunnettu ulkomailla erityisesti Pariisissa vuonna 1971 kuolleen Doors-yhtyeen laulusolisti Jim Morrisonin hautamuistomerkistä. 27-vuotiaana kuolleen rokkarin haudalle laumoittain vaeltavien turistien jälkeensä jättämät tyhjät pullot, tupakan natsat ja töherrykset ovat kaupungin puhtaanapitolaitoksen jatkuvana riesana. Turistit käyttäytyvät haudalla niin kuin kuvittelevat vainajan tehneen eläessään.

Hautakatakombi Pariisin alla. Kuva: Empics Entertainment/Lehtikuva/Jeff Moore

Hautakatakombi Pariisin alla. Kuva: Empics Entertainment/Lehtikuva/Jeff Moore

Ei etuoikeutta akateemikolle

Vaikka ajatus viimeisestä leposijasta Pariisissa miellyttäisi monia, kaupungin järjestyssäännön mukaan sen alueelle haudataan vain pariisilaisia.

Periaate joutui koville toissavuonna, kun akateemikko ja kirjailija Michel Déon omaiset pyysivät erikoislupaa tämän hautaamiseksi Pariisin Montparnassen hautausmaalle. 97-vuotiaana kuollut ranskalainen akateemikko oli asunut suuren osan elämästään Irlannissa, missä hän myös kuoli.

Pariisin kaupunki vastaanottaa vuosittain lukuisia vastaavia kuuluisia ihmisiä koskevia poikkeuspyyntöjä. Kiivaasta poliittisesta kädenväännöstä huolimatta Pariisin kaupunginjohtaja totesi, että Michel Déon ei täytä hautapaikan saamiseen oikeuttavia vaatimuksia. Nämä ovat joko hautapaikan omistaminen entuudestaan tai kaupunkilaisuus, johon kuuluu muun muassa äänioikeus kunnallisvaaleissa.

“Ihminen syntyy ja kuolee tasavertaisena lain edessä. Riippumatta siitä onko henkilö ollut Ranskan Akatemian jäsen vai ei”, totesi kaupunginjohtaja Anne Hidalgo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi