Moniääninen kirkko
Onko aidosti moniääninen kansankirkko mahdollinen? Vai pitäisikö jokaisen kuppikunnan perustaa oma kirkko, joka istuu omaan arvomaailmaan kuin nenä päähän ja jossa Raamatusta, opista ja eettisistä asioista ei tarvitse kiistellä?
Kysymys jäi mieleeni erään pöytäkeskustelun seurauksena. Nuori kirkon jäsen oli kyllästynyt kirkon konservatiivien toimintaan ja toivoi, että nämä perustaisivat oman kirkkonsa. Saman tien hän tosin arveli, että uusia kirkkoja voisi syntyä aika monta. Itse hän hakeutuisi mieluiten kirkkoon, jossa ei juuri käytettäisi sanaa Jumala, vaan voitaisiin vain puhua asioista ihmisten kesken. Samanmielisten joukossa voisi kokea hyväksyntää. Ymmärsin pointin ja syyt hänen näkemykseensä, mutta mietin samalla, etten itse taitaisi sopia sen paremmin tähän kerhoon kuin äärikonservatiivisten kirkkoonkaan.
Olen keskitien kulkija: tarvitsen kirkkoa, jossa puhutaan Jumalasta. Toivon kuitenkin, että kirkon aarretta, evankeliumia, käytettäisiin mieluummin rakastamaan ihmisiä kirkon sisälle kuin työntämään heitä pois. Siksi soisin, että kirkon konservatiivit lukisivat tarkasti Eero Junkkaalan sanat Uuden tien kolumnista 6.5.
Junkkaala kirjoitti 1960-luvun herätyksen ongelmista: "Herätyksen aikana varottiin leventämästä kaidan tien reunoja. Ehkä tietä kuitenkin kavennettiin liiaksi. Varottiin hyväksymästä uskoviksi sellaisia, joiden näkemys poikkesi omastamme. Samalla saatettiin sulkea taivastie kulkijalta, joka oudoksui varmoja käsityksiämme." Kun yhteisö keskittyy julistamaan omaa oikeaoppisuuttaan, se sulkee ulkopuolelle suurimman osan niistä, jotka se itse asiassa haluaisi tavoittaa. Näin käy nyt tiukoille konservatiiveille, vaikka toki toisella laidalla on omat tapansa rajata oikeamielisten joukkoa.
Kansankirkossa pitää pystyä kuuntelemaan toisen argumentteja ja kunnioittamaan omasta mielestä väärässä olevan kristillisyyttä. Uskon, että sellaisessa kirkossa ihmisillä on tilaa hengittää ja kokea tulevansa hyväksytyksi, eikä jokaisen tarvitse perustaa omaa kirkkoaan. Toki moniäänisyydelläkin on rajat: esimerkiksi vihapuhetta seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan ei pidä hyväksyä eikä kirkon sisällä voi nimittää omia piispoja.
Jaa tämä artikkeli: