Naisen elämää. Johanna Freundlichin ohjaamassa esityksessä nähdään tuo kolme eri-ikäistä roolihahmoa vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Monimutkaisia naisia
Johanna Freundlich haluaa tuoda näyttämölle yhden sankarillisen päähenkilön sijaan useamman lihaa ja verta olevan ihmisen.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Sirpa Päivinen
Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämöllä on sekalainen kokoelma lavaste-elementtejä: pulpetti, vessanpytty, synnytyspeti, lastenrattaat, polkupyörä, sotilassaappaat, kampaamolaitteita ja ruumisarkku. Näissä lavasteissa saa tällä viikolla ensi-iltansa Johanna Freundlichin ohjaama Nätti tyttö, vähän pehmee, jonka on kirjoittanut palkittu näytelmäkirjailija Kati Kaartinen.
Freundlich ohjasi Kaartisen kolmesta eri-ikäisestä pariskunnasta kertovan Kolmas-näytelmän muutama vuosi sitten Kom-teatteriin. Ohjaaja piti kovasti Kaartisen humoristisesta ja syvällisestä tekstistä, joten hän tarttui mieluusti Ryhmäteatterin tarjoukseen ohjata tämän uusi näytelmä.
– Tuntuu myös aina hienolta, että voi ohjata suomalaisen kantaesityksen. Näytelmä kertoo kolmesta eri sukupolvea edustavasta naisesta. Taustalla vaikuttaa myytti suomalaisen naisen vahvuudesta. Kovuuden ja pehmeyden yhdistyminen kiinnostaa aina ihmisissä. Vahvuutta minusta on joskus erityisesti se, että näyttää haavoittuvaisuutensa.
Naisten lisäksi mukana näyttämöllä on mies, joka toimii eräänlaisena matkaoppaana naisten edesottamuksiin. Hän näyttelee myös näytelmän muut miesroolit, isät ja aviomiehet.
Näytelmän eri-ikäisten, keskenään sukua olevien naisten elämänkaaret poikkeavat melkoisesti toisistaan.
– Komiikkaa syntyy pitkälti naisten toilailuista ja yhteentörmäyksistä. Esimerkiksi suvun vanhin nainen ei ymmärrä Prinsessa Leiaksi ja muiksi roolihahmoiksi eläytyvää nuorta naista eikä tämä taas hänen Niskavuori-viittauksiaan, Johanna Freundlich selittää.
– Kaikki näytelmän naiset ovat omalla tavallaan hukassa. Käy ilmi, että henkinen ikä on eri asia kuin todellinen ikä, jolloin keski-ikäinen saattaa käyttäytyä kuin teini-ikäinen.
Freundlichin mukaan Kati Kaartisen ihmiskuva on tietyllä tavalla armollinen. Ihmiselle voi tapahtua tummasävyisiäkin asioita, mutta silti hän kykenee jopa nauramaan itselleen.
– Jos on kevyt ja valoisa, se ei tarkoita sitä, ettei ihminen olisi kokenut myös kipua. Voi olla tietoinen valinta, ettei jää tuleen makaamaan. Itse asiassa näytelmän jokainen nainen voisi olla kuka tahansa meistä. He ovat niin tunnistettavia.
Erityisen tyytyväinen Freundlich on siitä, että näytelmässä ei paasata asioista suoraviivaisesti. Teksti sisältää monia elementtejä, teatterin ilmavuutta, visuaalisuutta ja jännitettä, katsojan läsnäoloa unohtamatta.
Näyttelijöiden valinta on osunut Johanna Freundlichin mielestä nappiin. Nätti tyttö, vähän pehmeessä suvun vanhinta naista näyttelee Kaija Pakarinen, keskimmäistä Minna Suuronen ja nuorinta Emilia Sinisalo. Monikasvoista miestä esittää Robin Svartström.
– Roolitusasiat ovat usein intuitiivisia, niiden kohdalleen saaminen kuin korkeampaa matematiikkaa. On hyvä, että esitystä on saanut harjoitella rauhassa. Tämäntyyppinen komedia vaatii tietyn rentouden ja keveyden, mikä ei synny kiireessä. Samoin on ääni- ja valosuunnittelussa, lavastuksessa, koko näytelmään liittyvän kudelmassa, Freundlich sanoo.
Näytelmän muoto on ollut hänelle uusi ja innostava tavassaan hyppiä assosiatiivisesti eri ajoissa ja paikoissa. Teatterityön hauskuus piileekin hänestä juuri sen leikkimielisyydessä ja erilaisissa tekemistavoissa.
Freundlich toteaa olevansa onnekas saatuaan tehdä ohjaajana hyvin erilaisia töitä pienimuotoisista teatteriesityksistä oopperaan. Hänen suurimpiin ohjaustöihinsä on kuulunut Tony Kushnerin Angels in America, jota esitettiin Helsingissä omassa tilassaan ja Tampereen teatterikesässä.
– Hyvänä puolena on ollut se, ettei ole ehtinyt jämähtää mihinkään, kun on voinut tällä tavoin yllätellä itseään.
Teatterin näyttämöllä Johanna Freundlich haluaa nähdä ristiriitaisia roolihahmoja, joissa mikään ei ole elämälle vierasta.
– Ihminen on monimutkainen, ja sitä hahmojen on oltava myös teatterissa. En halua tuoda näyttämölle yhtä sankarillista päähenkilöä vaan useita päähenkilöitä, joiden tarinoihin voi eläytyä. Kyse on tekijöiden ja katsojien empatiakyvyn jumppaamisesta, mitä voi kutsua vaikka uskoksi tarinan voimaan.
Freundlich on pyrkinyt tekemään sellaista teatteria, jollaista on halunnut itse nähdä. Siinä on tarvittu myös riskinottokykyä. Sitä hän toivoisi kaikilta alan tekijöiltä samoin kuin katsojilta, että he uskaltaisivat mennä katsomaan tutusta ja turvallisesta poikkeaviakin esityksiä.
Johanna Freundlich: Nätti tyttö, vähän pehmee. Kirjoittanut Kati Kaartinen. Ensi-ilta 6.2. Ryhmäteatterissa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Anna Krogerus kirjoitti Ryhmäteatterille näytelmän tulehtuneesta työyhteisöstä ja keski-iän kriiseistä – ”Jokaisen on hyvä välillä tutkia omia tunkioitaan”
Hyvä elämäKäsikirjoittaja työskentelee myös kehon jännitteitä purkavana Rosen-terapeuttina. Tämän työn myötä hän on ymmärtänyt, mikä voima hänellä on herkkyydessä.