null Anna Krogerus kirjoitti Ryhmäteatterille näytelmän tulehtuneesta työyhteisöstä ja keski-iän kriiseistä – ”Jokaisen on hyvä välillä tutkia omia tunkioitaan”

Anna Krogerus asuu maaseudulla ison perheensä ja kahden koiran ja kissan kanssa. Kuvassa on seurana Stella-koira.

Anna Krogerus asuu maaseudulla ison perheensä ja kahden koiran ja kissan kanssa. Kuvassa on seurana Stella-koira.

Anna Krogerus kirjoitti Ryhmäteatterille näytelmän tulehtuneesta työyhteisöstä ja keski-iän kriiseistä – ”Jokaisen on hyvä välillä tutkia omia tunkioitaan”

Käsikirjoittaja työskentelee myös kehon jännitteitä purkavana Rosen-terapeuttina. Tämän työn myötä hän on ymmärtänyt, mikä voima hänellä on herkkyydessä.

Karunlahden seurakunnan työntekijät lähtevät vaellukselle Lappiin. Jo alussa työntekijöille tulee tiukan ohjelman laatineen työnohjaajan kanssa kinaa siitä, onko kyse suunnittelu- vai virkistyspäivistä. Kun porukka eksyy erämaassa, alkaa paniikkitilanteessa patoutuneiden kaunojen ja omien elämänkriisien purkautuminen.

Ryhmäteatterin kehutun Vaellus-näytelmän kirjoittamisessa Anna Krogeruksella olivat lähtökohtana keski-ikä ja sen kriisit.

– Käynnistin kirjoitusprosessin yhdessä näyttelijöiden kanssa. Jaoimme asioita omasta elämästämme, lapsuudestamme ja unelmistamme, siitä, mitä reittejä olimme tulleet tähän kohtaan. Keski-iässä monilla on jo vakiintuneet perhe- ja työkuviot, eikä havaintoa elämän rajallisuudesta voi enää väistää. Herää kysymys: voiko vielä unelmoida vai oliko tämä tässä?

Ristiriitainen suhde kirkkoon

Anna Krogerus halusi monestakin syystä kuvata Vaellus-näytelmässään nimenomaan seurakunnan työntekijöitä.

Hänestä kirkon ja teatterin toiminta pohjautuu samaan lähtökohtaan: henkisen sisällön tarjoamiseen ihmisille.

– Kirkolla ja teatterilla on tänä päivänä myös saman tyyppisiä ongelmia. Vaikka kummallakin korostuvat ei-materiaaliset arvot, ne joutuvat ottamaan toiminnassaan huomioon taloudelliset realiteetit. Digitaalisuuden lisääntyminen yhteiskunnassa taas vaikuttaa siten, että sekä kirkossa että teatterissa käy yhä vähemmän ja yhä vanhempaa väkeä.

Retriitin hiljaisuus on hoitava tila, jonka koen pyhänä.

Teatterikorkeakoulun dramaturgilinjalta valmistunut Krogerus kasvoi Kuopiossa perheessä, jossa kirkko ja kristinusko olivat vahvasti läsnä. Krogeruksen vanhemmat toimivat seurakunnan luottamushenkilöinä, ja perhe kävi sunnuntaisin messussa.

– Toimin riparin jälkeen 1990-luvun alussa isosena. Yritin kovasti uskoa, mutta jotenkin se ankara isä-poika-herra-kuvasto ei antanut mitään nuorelle tytölle, joka oli vielä sairastunut vai­keaan syömishäiriöön. Löysin taiteesta avaramman toimintaympäristön.

Kolmekymppisenä Krogerus alkoi käydä hiljaisuuden retriiteissä, koska halusi pohtia ­uudestaan suhdettaan Jumalaan.

– Retriitin hiljaisuus on hoitava tila, jonka koen pyhänä. Tuon vaiheen ansiosta pystyin vastaanottamaan kristillisessä traditiossa elävän viisauden ja armollisuuden. Siitä olen kiitollinen.

Krogeruksen suhde kirkkoon pysyi kuitenkin ristiriitaisena, koska hän koki sen sulkevan monia ihmisiä pois piiristään. Pastori Kai Sadinmaan kohtelu oli viimeinen pisara, ja Krogerus erosi kirkosta.

Vaellus-näytelmässä näkyy myös tämä kirkossa vaikuttava konservatiivien ja liberaalien välinen ristiriita. Samalla se laajenee kuvaukseksi yhteiskunnan yleisistä jakolinjoista.

Syömishäiriöön apua terapiasta

Työntekijöiden edesottamuksia näytelmässä käsitellään komiikan kautta.

– Komiikka syntyy paljolti tietynlaisista tilanteista. Vaelluksessa se kumpuaa siitä, kun valmiiksi tulehtunut työyhteisö vetäytyy virkistäytymään keskelle ei-mitään, Anna Krogerus sanoo.

Työelämän kuluttavuuteen Krogerus on törmännyt myös toisessa työssään Rosen-terapeuttina. Siinä kyse on saksanjuutalaisen Marion Rosenin kehittämästä kehon ja mielen yhteyteen perustuvasta hoidosta, jossa ihminen kohdataan kosketuksen avulla. Lähtökohtana on krooninen lihasjännitys, jonka hellittäessä ihmiselle voi avautua yhteys sisäiseen maailmaan.

– Terapeutin näkökulmasta nykyinen työelämä näyttäytyy vaativana ja henkisesti kuormittavana. Se ei ole kovin kaunis maisema. Ihmiset hakeutuvat kehoterapiaan voidakseen hellittää edes hetkeksi.

– Elämä on toki ollut aina haasteellista, mutta ilmastonmuutoksen myötä tulevaisuudesta on tullut yhä turvattomampaa. Moni ahdistuu ja pohtii, mitä mieltä on koko ihmisenä olemisessa.

Halusin kohdata sen syömishäiriöön johtaneen kehovihan taakan, jota kannoin.

Krogerus löysi Rosen-terapian yli kymmenen vuotta sitten, kun hän odotti toista lastaan. Koska silloin tulossa oli tyttö, hän halusi käsitellä omaa syömishäiriötään.

– Halusin kohdata sen syömishäiriöön johtaneen kehovihan taakan, jota kannoin.

– Olen hyötynyt myös psykoterapiasta, mutta Rosenista sain silloin ratkaisevan avun. ­Ny­kyään oma keho on minulle rakas ja viisas kumppani, joka kertoo, mitä tarvitsen ja milloin rajani ylittyvät.

Rosen-terapeutiksi opiskelussa Krogerukselle on ollut merkityksellistä se, että hän on saanut kulkea naisen raivaamaa polkua.

– Kaikki, mitä olin sitä ennen opiskellut, oli tapahtunut miesten luomien rakenteiden sisällä. Vaikka feministit ovat eri vuosisadoilla tehneet paljon naisten hyväksi, ei se maailma, johon kasvoin, ollut minun kaltaiseni pehmeän ihmisen muotoinen. Rosen-hoitajana voin ottaa ihmisiä vastaan kaikella minussa olevalla herkkyydelläni. Siitä on tullut omaa voimaani.

Käsikirjoittajan ja Rosen-terapeutin näkökulmasta nykyinen työelämä näyttäytyy vaativana ja henkisesti kuormittavana.

Käsikirjoittajan ja Rosen-terapeutin näkökulmasta nykyinen työelämä näyttäytyy vaativana ja henkisesti kuormittavana.

Perhe-elämää maaseudun rauhassa

Nyt liki viisikymppisenä Anna Krogerus voi hyvin, koska hän on oppinut pitämään huolta itsestään.

– Rippileirillä meille aikoinaan sanottiin, ettei pidä kaivaa omia tunkioita vaan katsoa Jumalan hyvyyttä. Itse ajattelen tällä elämänkokemuksella toisin päin. Niitä omia tunkioitaan on hyvä välillä tutkia, sillä valoa kyllä löytyy, kun uskaltaa kaivaa tarpeeksi syvälle.

Krogeruksen elämä on hyvin täyttä. Kun on neljä lasta ja kaksi ammattia, se vaatii tasapainottelua.

– Minulla on ex-mieheni kanssa jaettu huusholli ja vastuuviikot. On ihanaa, että pystymme toimimaan niin, että aikuiset joustavat ja lasten elämässä on mahdollisimman vähän muutoksia.

Perheeseen kuuluu myös kaksi kissaa ja koiraa. Eläimet ovat olleet Krogerukselle tärkeitä lapsesta saakka. Koirien kanssa hän lenkkeilee päivittäin läheisessä metsässä.

– En käytä otsalamppua. Tykkään kulkea vähäisessäkin luonnon valossa, vaikka sitten hitaammin.

Krogerus nauttii maaseudun hiljaisuudesta Porvoon lähellä sijaitsevassa Hinthaarassa.

– Asuin seitsemän vuotta Kajaanissa, jossa työskentelin kaupunginteatterin dramaturgina. Sen jälkeen palasimme Helsinkiin, mutta en enää kotiutunut isoon kaupunkiin. Kuormitun nykyään niin herkästi äänistä ja ­ärsykkeistä.

Tällä hetkellä Krogeruksella on meneillään erilaisia teatteriin ja lastenkirjallisuuteen liittyviä töitä. Suunnitelmissa on myös kouluttautua doulaksi. Kiinnostus on lähtöisin omasta doulan avustamasta synnytyskokemuksesta.

– Haluan tukea äidiksi tulevia naisia yhteiskunnassa, joka suosii uraan suuntautuvaa mieltä ja tehokkaita kehoja, jotka eivät synnytä eivätkä hoivaa. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: