null Monta ikkunaa

Monta ikkunaa

Lapsena siitä laulettiin keinuvan kirkkain sävelin. Se oli kuin pehmeä syli olisi liekuttanut, ja lämmintä maitoa tirskahtanut rinnasta imeväisen poskeen. Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, siinä laulussa sanottiin.

Niiltä vuosilta minuun jäi monta ikkunaa, joista olen aikuisena katsellut hengästyneenä ja hämilläni. Minulla on tarkkoja muistikuvia, miten perillä olin kyseessä olevasta asiasta, vaikka jälkikäteen ajatellen minun oli siinä iässä mahdoton ymmärtää sanoja, joilla siitä puhuttiin.

Minua kyllästytti se Iisraelin lasten loputon napina. Eivätkö ne, hyvät ihmiset, ymmärtäneet, että kupu täynnä taivaasta satanutta mannaa piti autiomaassa vain pysytellä edellä kulkijoitten perässä ja katsoa kepin nokkaan nostettua käärmettä, selviytymisen ja suunnitelman merkkiä?

Ei Taivaan Portista tarvitse puhua selkokielellä, tolppakirjaimin ja lauseiden lyhyyttä varjellen. Uskon kieli on ennemmin kuvia ja musiikkia kuin selontekojen yksioikoisia sanoja.

Kiihkeissä kertomuksissa Faaraon joukot lähtevät kuuman hiekan yli takaa-ajoon ja viilenevän puutarhan käytävillä käyskentelee Jumala ihmistä etsien. Juuri nyt katson sitä ikkunasta. Se tapahtuu takapihallani, minussa.

Jaa tämä artikkeli: