Tomi Puhakan mukaan bmx-pyöräilyssä tarvitaan enemmän vartalonhallintaa kuin voimaa.

Mopo unohtui

Tomi Puhakka dirttaa ja striittaa.

• 18.05.2011 08:38
• Nina Riutta
• Jani Laukkanen

Vantaalainen Tomi Puhakka, 20, pyöräilee kaiken aikaa. Hän kulkee pyörällään koulumatkat, ja koulun jälkeen hänet löytää useimmiten Savelan Freestyleparkista Pukinmäestä. Hänen allaan ei ole tavallinen retkipyörä vaan bmx-pyörä.

— Bmx-pyörä on pienempi kuin tavallinen aikuisten pyörä, ja lajinharrastajat ovat usein ottaneet pyörästään jarrut pois tai pitävät vain takajarrua. Bmx-pyörässä on 20-tuumaiset renkaat, eli se on yhtä matala kuin lastenpyörä, Tomi kuvailee.

Bmx on lyhenne englannin kielen sanoista bicycle motocross. Laji on saanut alkunsa Kaliforniassa 1960-luvulla, jolloin nuoret ajoivat polkupyörillä hiekkaradoilla motocrossia jäljitellen.

Tomi ja hänen kaverinsa tekevät pyörillään erilaisia temppuja harjoittelupaikkojen ja -hallien lisäksi kadulla, ulkona portailla tai vaikkapa lastenvaunurampilla. Temppuja tehdään kaupungin arkkitehtuuria hyväksi käyttäen ja ohikulkijat huomioiden.

— Ikinä ei kukaan ole tullut valittamaan harjoittelustamme kadulla, vaan useimmiten ihmiset taputtavat meille ja tulevat juttelemaan ja kyselemään. Suomessa ei ole täysin pyöräilypainotteista hallia, joten talvisin me kilpailemme harjoitteluajoista skeittaajien ja potkulautailijoiden kanssa.

Temppuja bmx-pyörällä

Tomin harrastamaan bmx-pyöräilyyn kuuluvia alalajeja kutsutaan muun muassa nimillä dirtti, ramppi, street ja flätti. Dirttiin kuuluvat hyppyrit. Ramppi muodostuu kahdesta vastakkain olevasta kaaresta. Streetiä ajetaan kadulla ja flätti tarkoittaa tasaisella maalla tapahtuvaa pyörän kanssa tasapainottelua.

— Moni nuorempi harrastaja puhuu dirttaamisesta tai striittaamisesta, kun menee tekemään pyörällä tempppuja, selvittää Tomi.

Oikeastaan bmx-pyöräilystä ei Tomin kohdalla voi puhua harrastuksena, sillä se vaikuttaa elämäntavalta. Ajoneuvoasentajaksi opiskelun lisäksi hän ei tee muuta kuin pyöräilee.

— Ei tarvitse miettiä, mitä iltaisin tai viikonloppuna tekee, sillä yleensä menen koulusta tai työharjoittelusta suoraan rampeille. Niin on ollut viimeiset kolme vuotta.

Tomi haluaa kannustaa muitakin nuoria tekemään jotakin muuta kuin pussikaljoittelemaan.

— Minä olen alkoholinkäyttöä vastaan. Olen saanut sellaisen kasvatuksen. Haluaisin saada nuoret miettimään, miksi pitää juoda joka viikonloppu. Nuorten pitäisi kunnioittaa vanhempia ihmisiä, niin pääsee pitkälle eikä joudu ongelmiin.

Jännitystä ja ruhjeita

Kun katsoo Tomia, huomaa bmx-pyörätatuoinnin vasemmassa käsivarressa, mutta myös ruhjeen solisluun kohdilla, samoin vasemmassa kyynärpäässä. Tomi pakottaa itsensä tekemään pelottavia temppuja, sillä niissä onnistuminen tuntuu erityisen hyvältä. Temppuihin verrattuna Linnanmäen laitteet eivät tunnu hänestä miltään.

— Minulla on aina joku paikka rikki, enkä oikein malta antaa niiden parantua. Mutta kauan ajanut oppii ottamaan iskut vastaan, eivätkä ruhjeet ole pahoja. Olen kyllä joutunut polvileikkaukseen tasapainovirheen takia, ja silloin tuli kahdeksan kuukauden tauko harjoitteluun.

— Ei kuitenkaan tarvitse olla huimapää harrastaakseen bmx-pyöräilyä. On myös pieniä teknisiä temppuja, joita voi tehdä tasaisella maalla.

Bmx-pyöräilyn temput opetellaan itse. Periaatteessa kukaan ei niitä opeta, vaan oppi tulee seuraamalla itseään parempia joko livenä tai videoilta. Niin Tomikin aloitti joskus yläkoulun seitsemännellä luokalla. Mopoikä tuli myös, mutta se meni ja pyöräily jäi.

— Vaikeinta bmx-pyöräilyssä on löytää oman osaamisen ja kaatumisen raja. Kiehtovinta on harrastamisen vapaus. Bmx-pyöräilyä voi harrastaa milloin tahansa, eikä siinä ole kuukausimaksuja.

Vuoden pyöräilijä

Vantaan kaupunki on valinnut vuodesta 2008 asti Vuoden vantaalaisen pyöräilijän. Tänä vuonna valinta osui kolmeen nuoreen mieheen, joista Tomi on yksi. Kaksi muuta ovat Valtteri Hannula ja Joni Patana, jotka pyöräilevät tavallisilla pyörillä.

— Valinta vuoden vantaalaiseksi pyöräilijäksi tuli odottamatta, sillä olen aika erilainen pyöräilijä. Saimme kunniakirjat ja sadan euron lahjakortit, toteaa Tomi hymyhuulin.