Muista mummoa!
Toivon, että rukoilisitte meidän vanhojen ihmisten lasten ja lastenlasten puolesta, että he jaksaisivat, ehtisivät ja viitsisivät tulla meitä muutaman kerran vuodessa katsomaan. Voisivat he joskus soittaakin, koska nykyään kaikilla on puhelimet.
Me äidit, isoäidit ja isoisomummot olemme niin yksinäisiä, aina kotona kaikkine sairauksinemme. Eikä meitä koskaan kutsuta heille.
He eivät lähetä kortteja edes jouluna niin kuin ennen vanhaan tehtiin. He eivät kiitä lahjoista, joita heille lähetämme. Rahaakin lähetämme lahjaksi, koska emme osaa ostaa heidän mielitavaroitaan, vaikka meidän pienet eläkkeemme eivät oikein riitä.
Tuleeko se povattu maailmanloppu, kun meistä vanhoista eivät enää edes omat jälkeläiset välitä, vaikka meille ne omat ovat kaikista rakkaimmat?
Kolme lähes 80-vuotiasta mummoa
Jaa tämä artikkeli: