Mummo-ongelma
Lupauksesta on pitkä matka siihen, että jotakin oikeasti tehdään. Näin on ainakin Suomessa, jossa poliitikot levittelevät käsiään virkamiesten pilkuntarkan laintulkinnan edessä sen sijaan, että tekisivät jotakin, jonka pitäisi olla heidän työtään. Eli korjaisivat lakia, jos siinä kerran heidän mielestään on korjattavaa.
Kansainvälisen oikeuden akatemia-professori Martti Koskenniemi kysyi Helsingin Sanomissa 28.5., ketkä tätä maata hallitsevat, nimettömät virkamiehet vai poliittinen johto. Jos ulkoministeri, pääministeri ja presidentti ovat sitä mieltä, että kahta sairasta ja omaisistaan riippuvaista mummoa ei saisi käännyttää maasta, miksi egyptiläistä Eveline Fadayelia ja venäläistä Irina Antonovaa ollaan silti käännyttämässä?
Maaliskuussa näille mummoille ja heidän omaisilleen luvattiin, että he saavat jäädä Suomeen ja ulkomaalaislakia muutetaan pikaisesti. Kun lupauksista ei seurannut mitään, poliisi toimi niin kuin sen lain mukaan pitää toimia: otti vastuun ikävästä asiasta ja ilmoitti käännyttävänsä mummot. En usko, että yksikään poliisi tekee tehtävää mielellään, mutta heidän on tehtävä likainen työ, koska poliitikot eivät pidä lupauksestaan kiinni.
"Millaisia ihmisiä me olemme, kun sanomme yhtä ja teemme toista", ihmettelee Koskenniemi. Hänen mielestään tämä sotku on paljastanut suomalaisen yhteiskunnan tilan. Poliitikot eivät pysty ottamaan todellista vastuuta lainmuutoksesta tai sen tulkinnan selventämisestä. Heidän pitäisi olla päättäjiä, mutta käytännössä Suomi näyttää olevan viranomaisvaltio, jossa inhimillisyyttä on äärimmäisen vaikea soveltaa.
Se kun vaatii harkintaa, eikä pelkkään lain kirjaimeen tuijottamista.
Vantaankosken seurakunta on päättänyt jatkaa Fadayelille myöntämäänsä turvapaikkaa kesäkuun ajan. Turvapaikka on vetoomus inhimillisyyden puolesta, ei niskurointia lakia vastaan. Poliisia ei estetä hakemasta Fadayelia kirkon tiloista, mutta jos niin tapahtuu, hän ei ole yksin.
Jaa tämä artikkeli: