Kissoja on kautta aikojen pidetty mystisinä eläiminä. Egyptissä viisauden jumalatar Bast kuvattiin kissahahmoisena ja onpa kissojen uskottu liittyvän myös noituuteen.

Kristillisessä perinteessä kissaa on pidetty valoisana hengellisyyden edustajana.

Tapa pitää kissoja lemmikkieläiminä juontaa juurensa eurooppalaisiin munkkiluostareihin. Munkeille itsenäiset kissat olivat sopivia lemmikkejä, sillä niiden hoito ei vienyt liiaksi aikaa hartauden harjoittamiselta.

Kissa tarjoaa ihmiselle seuraa, mutta vaatii vain vähän hoitoa esimerkiksi koiraan verrattuna. Lisäksi kissa on hyvä kaveri meditoijalle. Sitä mieltä on ainakin Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti Tom Sjöblom, joka tunnustautuu kissaihmiseksi.

— Kissat ovat olemukseltaan meditatiivisia. Ne liikkuvat varovasti, tykkäävät istuskella paikallaan ja näyttävät usein siltä kuin mietiskelisivät jotain, hän sanoo.

Sjöblomin mukaan kissoihin on liitetty inhimillisiä ominaisuuksia enemmän kuin mihinkään muuhun lemmikkinä pidettyyn eläimeen.

— Kissojen ja ihmisten on ajateltu toimivan, tuntevan ja ajattelevan samojen motiivien perusteella.

Sjöblomin kotona Hangossa asuu vaimon ja lasten lisäksi kaksi rotukissaa, abessinialainen ja venäjänsininen kissa. Abessinialaiset kissat muistuttavat ulkonäöltään faaraoiden Egyptissä pyhinä pidettyjä kissoja. Sjöblom kertoo juttelevansa kissoilleen.

— Totta kai kissoille pitää jutella. Ne ovat perheenjäseniä. Kissat käyvät meidän kanssa saunassakin.