Jonas Gardell kirjoittaa aikakaudesta, josta hän itse selvisi.
Murenevat paratiisit
Jonas Gardell: Älä koskaan kuivaa kyyneleitä paljain käsin: Rakkaus. Johnny Kniga 2013.
Kaikkia ajaa sama ikävä: halu tulla kosketetuksi, päästä yhteyteen. Jonas Gardellin romaanitrilogian Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin ensimmäisessä osassa ikävä sykkii öisessä anonyymissä seksissä, äidin liimautumisessa ainoaan poikaansa ja tiukan uskonyhteisön raamattusulkeisissa.
On 1980-luvun alku. On homoutensa vuoksi kiusattu Rasmus, joka pakenee ahtaasta maaseutuyhteisöstä Tukholmaan. On Benjamin, kaikista nuorista Jehovan todistajista innokkain. Kun he törmäävät kaupungin homopiireissä, yllättävä rakkaus ei jätä mitään ennalleen.
Rajoittavan uskonnollisuuden muurit alkavat luhistua ja AIDS tekee jo työtään. Romaani kuvaa iloista kaveriporukkaa mutta leikkaa tuon tuosta sairauden ja kuoleman leimaamaan tulevaisuuteen. Kun paratiisi, taivaallinen tai maallinen, murenee, jäljelle jää ikävä.
Romaanitrilogian toinen osa ilmestyy keväällä. Sitä odottaessa mieltä jää hiertämään Benjaminin pyyntö: ”Minä haluan, että elämäni aikana saan rakastaa jotakuta, joka rakastaa minua.”
Jaa tämä artikkeli: