Kuva: Maria Vilja

Murrosikä koettelee koko perhettä

Kun nuori etsii itseään ja aikuistuu, pitää myös vanhempien päivittää suhteensa häneen.

• 16.08.2016 11:00
• Nina Riutta

Nuoruusikään on aina liitetty voimakkaat tunnekierrokset ja kapinamieli. Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Janna Rantala sanoo, että ei voi tietää, ovatko nuoret nykyään ahdistuneempia kuin ennen.

– Tämän päivän nuorilla on se etu, että apua ahdistukseen on helpompi etsiä, ja netistä voi löytää jonkun, jolla on samanlaista kuohuntaa elämässään.

Ahdistunut nuori voi olla itkuinen, tuittupäinen tai sulkeutunut. Hän vastailee nenäkkäästi tai ei vastaa ollenkaan. Ahdistus voi näkyä uni-, keskittymis- tai syömisvaikeuksina tai kipuina, joille ei löydy selitystä.

– Tyypillisiä psykosomaattisia oireita ahdistuneella nuorella ovat pää- ja vatsakivut, joita aikuiset usein luulevat verensokerin heittelyksi, Rantala sanoo.

– Sen sijaan, että nuori sanoisi, että ahdistaa tai masentaa tai että olen sekaisin, ahdistus koetaankin fyysisenä oireena. Helposti voi käydä niin, etteivät vanhemmat huomaa nuoren ahdistusta ja kehottavat vain ottamaan särkylääkettä.

Ahdistuneella on jollakin tavalla tukala olla

Ääripäitä nuoren ahdistuksen ilmaisussa ovat viiltelyt, päihteiden käyttö, tappeluihin ajautumiset tai muu holtiton käyttäytyminen.

– Ahdistus on yleissana sille, että ihmisellä on jollakin tavalla tukala olo. Hän kokee, ettei ole tässä maailmassa rennosti omana itsenään. Ahdistus voi ilmetä myös niin, että ihminen välttelee joihinkin tilanteisiin menemistä tai rupeaa kohtuuttomasti jännittämään esiintymistä tai kokee, että kaikki naureskelevat juuri hänelle, Janna Rantala selittää.

Nuoruusikäisen kehityskulkuun kuuluu identiteetin rakentaminen. Nuori etsii itseään ja miettii, mihin hän oikeastaan kuuluu, mitkä ovat hänen omat arvonsa ja haluaako hän jatkaa sitä, mitä perhe on hänelle opettanut.

– Ristiriita voi olla aika rankka. Nuoren maailma menee sekaisin muutamaksi vuodeksi. Ei se ole helppoa! Murrosikää ehkä vähätellään. Noin neljännes nuorista oireilee vahvasti psyykkisesti. Se on aika paljon, Rantala sanoo.

Ensimmäiset haavat tulevat suhteessa vanhempiin

Nuoren ahdistus ei synny vain kehossa ja aivoissa tapahtuvista muutoksista. Se syntyy myös siitä, miten ympäristö suhtautuu häneen ja kuinka vanhemmat kestävät katsoa nuoren tuskaisuutta ja kapinointia ja samalla kykenevät pitämään hänestä huolta ja asettamaan rajoja.

– Tämä ratkaisee sen, ahdistuuko nuori yhä lisää vai selviääkö hän kriisistä, toteaa Janna Rantala.

Rakkaussuhteet aiheuttavat nuorelle usein paineita. Varsinkin, jos suhde menee poikki, ensimmäisten sydänsurujen kanssa kamppaileminen on raastavaa.
 

– Vaikka toisaalta ensirakkauden loppumiseen liittyvät haavat eivät olekaan ne ensimmäiset, sillä ensimmäiset haavat ovat tulleet jo suhteessa vanhempiin. Kasvaessaan lapsi on joutunut hyväksymään, että aikuisilla on keskinäinen suhde, josta hän on ulkopuolinen. Lapsi on tavallaan joutunut luopumaan vanhempien rakkaudesta, ja nämä haavat aukeavat ensirakkauden päättyessä, Rantala valaisee.

– Monella on lisäksi matkassa mukana vanhempien avioero ja sitäkin surraan uudella tavalla nuoruusvaiheessa. Suru ei tule vain siitä hetkestä, vaan myös menneestä.

Murrosikäiselle kaveripiiri ja ikätoverit ovat tärkeitä. Vanhemmat eivät enää pysty – eivätkä ole enää aikoihin pystyneet – suojelemaan lasta. Nuorella on paine kuulua nuorten laumaan ja toisaalta etsiä omaa erilaisuuttaan.

– Nuori ei voi noin vain vaihtaa paikkaa tai paikkakuntaa. Hän asuu siellä, missä vanhemmat päättävät hänen asuvan, ja on siellä koulussa, missä on. Nuoren on pakko löytää tapansa olla siinä hierarkiassa ja siinä laumassa. Kyllä nämäkin asiat voivat ahdistaa, pohtii Rantala.

Vanhempi ei saa ängetä liikaa nuoren elämään

Nuoren murrosikä ei olekaan pelkästään hänen asiansa, sillä se käynnistää vanhemmissa heidän omat nuoruusmuistonsa. Aikuinen alkaa myös miettiä, miten omat asiat ovat nyt: tässä olen ja tuo lapsi lähtee kohta.

– Jos vanhemman elämässä on ollut vaikeita vaiheita tai hän katuu joitain päätöksiä, hän voi kokea niistä syyllisyyttä. Tai aikuinen huomaa, että oli ennen ihan rento, mutta nykyisin samanlainen kuin omat vanhemmat olivat. Myös omat pelot aktivoituvat, Janna Rantala sanoo.
 

Vanhempien parisuhde helposti kriisiytyy, kun seksuaalisuus- ja aggressiokysymykset leimahtavat nuoren myötä pintaan. Rantalan mukaan ei ole harvinaista, että pariskunnat eroavat, kun lapsi on tulossa murrosikään.

– Perhedynamiikka muuttuu valtavasti nuoren tullessa murrosikään. Tärkeää on, että vanhempi huomaa sen, mitä hänessä lähtee tuossa vaiheessa liikkumaan ja pystyy kantamaan omaa prosessiaan. Silloin hän ei laita nuoren kannettavaksi koko perhedynamiikan muutosahdistusta, vaan uskaltaa nähdä myös itsensä osana sitä, Rantala sanoo.

Hän muistuttaa, että vanhempi ei saa jättää nuorta, mutta ei myöskään liikaa ängetä hänen elämäänsä. Nuorella täytyy olla oma elämä ja omaa rauhaa ja tilaa velloa kaikenlaisissa tunteissa. Mutta jollain tapaa vanhemman täytyy pysyä perillä siitä, mitä nuorelle kuuluu.

– Vanhemman pitää päivittää se, millä tavalla suhtautuu nuoreen. Onko tapani suhtautua nuoreen kuin 3-vuotiaaseen, 13-vuotiaaseen vai 18-vuotiaaseen? Mikä on minun tapani olla vanhempi? Miten elävyys ja joustavuus säilyvät? Rantala neuvoo.

Hän korostaa, että murrosiässä on täysin sallittua olla ahdistunut ja sekaisin. Jos omat voimat eivät riitä, on yhtä sallittua hakea ulkopuolista apua.

– Ahdistus, masennus ja paniikkihäiriö ovat ihmissuhdesairauksia, eivät ainoastaan yksilön sisäisiä prosesseja. Psykiatrisen sairauden leimasta voitaisiin jo luopua. Ihan kuin psyyke olisi vain niillä, joilla on psykiatrisia ongelmia.