Musiikkimies Elias yllyttää juhlimaan elämää
Elias Kaskinen uskoo pelkän inspiraation sijaan harjoitteluun ja kovaan työhön. Oma levy julkaistaan elokuun lopussa.
Ekaluokkalaisena Elias Kaskinen osallistui äitinsä Anna-Mari Kaskisen vetämille runokursseille. Viikonlopun aikana tuottelias tenava takoi 150 valmista värssyä. Keskittynyt puurtaminen ja aikaansaaminen määrittävät Eliasta edelleen, kuusitoista vuotta myöhemmin.
– Uskon kovaan työntekoon. On ihan klisee luulla, että taide syntyy jotenkin itsekseen, että hienot ideat vain putoilevat jostain. Kaikessa tekemisessä opiskelu, harjoittelu ja sinnikäs työ ovat avaimia eteenpäin. Lahjakkuuttakin tarvitaan, mutta se ei yksin riitä, Kaskinen pudottelee varmoilla äänenpainoilla.
Merkitysten vuosi
Vuosi Australiassa valaisi harjoittelun idean silloin 9-vuotiaalle koululaiselle.
– Koko perheemme muutti toiselle puolen maapalloa isäni työn vuoksi, enkä osannut tietenkään niin pienenä sanaakaan englantia. Sain tukiopetusta ja puhuin rohkeasti koulussa niin paljon kuin osasin. Kumman nopeasti kieli tarttui.
Hän muistelee Australian vuotta yhtenä nuoren elämänsä kohokohdista. Paikalliset niin kotiympyröissä kuin koulussakin suhtautuivat uuteen tulokkaaseen uteliaan ystävällisesti ja kannustavasti.
– Ehkä olin jotenkin eksoottinen maskotti koulukavereille. Vanhemmat oppilaat pyysivät minua opettamaan heille suomea. Luettelin numeroita yhdestä kymmeneen, ja seitsemän kohdalla he purskahtivat epäuskoiseen nauruun. He kuulivat, että 'seitsemän' lausuttiin 'sex man'. Minä viaton pikkupoika en tajunnut ollenkaan, mikä siinä oli niin hauskaa.
Musiikki aina mukana
Kaskisen perheessä on aina soinut. Elias soitti pienenä viulua ja kontrabassoa. Klassinen musiikki jäi, kun teinipoika uppoutui urheiluun, erityisesti nyrkkeilyyn. Rippilahjarahoillaan hän osti oman kitaran, ja musiikin tekemisen kipinä syttyi toden teolla. Kotikaupungista Lohjalta löytyi myös kavereista koottu hyvä treenibändi.
– Soitin koko ajan. En unelmoinut mistään kuuluisan kitaravirtuoosin urasta edes silloin, vaan kitara oli apuväline itse musiikin maailmaan. Musiikki on minun tapani ilmaista itseäni.
16-vuotiaana Kaskinen muutti Lohjalta asumaan Helsinkiin voidakseen käydä Kallion ilmaisutaidon lukiota. Sen jälkeen hän on opiskellut musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa, kontrabasson soittoa Pop & Jazz Konservatorion ammattilaisosastolla ja musiikin tuotantoa Metropolia ammattikorkeakoulussa.
Kallion lukio teki paljon yhteistyötä Sibelius-lukion kanssa, ja sitä kautta löytyivät nykyiset bändikaverit. Kitaristi Axel Virkkunen, basisti Artti Pursiainen ja rumpali Niko Koivuhovi ovat edelleen Päivän Sankarit, joka on yhtye Elias Kaskisen taustalla. Yhteen nivoutunut nelikko viihtyy erityisen hyvin keikkamatkoilla, tien päällä ja yleisön edessä.
Nujertaminen ja lyttääminen on niin helppoa. Paljon haastavampaa ja tarpeellisempaa on etsiä ja osata tuoda esiin positiivisia, kannustavia ajatuksia.
Yleisölle esiintyminen on parasta, mitä Kaskinen tietää.
– Ei ole oikeasti väliä sillä, kuinka paljon yleisöä on, pääasia on päästä tarjoamaan heille mahdollisimman hieno elämys. Keikkamme ovat hyvin fyysisiä, itse en ole paikoillani lavalla juuri ollenkaan, Kaskinen hekottaa.
Elämä on juhla
Ainutlaatuinen elämä on Elias Kaskisen mielestä juhlimisen arvoinen asia.
– Ei niin, että annettaisiin mennä vaan, koska millään ei ole mitään väliä, vaan juuri päinvastoin. Elämä on hienoa, ja sitä pitää juhlistaa, saa tanssia ja laulaa!
Lauluntekijänä Elias Kaskinen haluaa olla positiivisuuden puolella. Hänen mielestään toiveikkaita lauluja tarvitaan.
– Nujertaminen ja lyttääminen on niin helppoa. Paljon haastavampaa ja tarpeellisempaa on etsiä ja osata tuoda esiin positiivisia, kannustavia ajatuksia. Melankolisissakin biiseissäni on aina jokin auringon pilkahdus.
Kaskinen sanoo itse saaneensa elää upeaa elämää. Hänen kaikkia valintojaan on kotona kannustettu.
– Tietenkin on ollut alhojakin, mutta pääosin elämä on ollut iloista, reipasta eteenpäin menemistä.
Oma ääni on Kaskisella nyt löytymässä. Hän on etsinyt sitä sinnikkäästi niin laulajana kuin laulujen säveltäjänä ja sanoittajana. Vuosien mittaan rohkeus ammentaa omista kokemuksista ja tunteista on kasvanut.
– Laulujen ideat saavat kimmokkeen usein omasta elämästä. Joskus ne ovat niin omakohtaisia juttuja että nolottaa näyttää tekstejä toisille. Vastaanotto jännittää myös siksi, että palautekin osuu hiukan henkilökohtaisemmin. Silti avoimuus kannattaa. Parasta musiikkia on se, jota just ja just kehtaa esitellä muille.
Omalla levyllä vauhtia ja särmää
Elias Kaskinen kirjoittaa lauluja myös muille artisteille niin sanottuna House Writerina HMC -kustantamossa Warner Musicilla. Kyseinen levy-yhtiö toteuttaa lähipäivinä myös yhden hänen suurimmista unelmistaan: oma levy julkaistaan 28. elokuuta.
Kaikki kappaleet levyllä ovat Kaskisen omia sävellyksiä ja sanoituksia, sovitukset on tehty yhteistyössä bändin ja tuottajien kanssa.
– Levy on läpileikkaus tähänastisesta. Vanhimman biisin olen tehnyt 18-vuotiaana ja uusimman kuluneen vuoden aikana. Levyn nimikappale Elämä lupaa mulle julkaistiin juuri Spotifyssä.
Radiosoitossa on tarttunut korviin jo neljä singleä tulevalta levyltä: Sano se mulle, Pelkään koskea kadulla, Aina minä jään ja Rakasta vielä kun voit ovat Elias Kaskisen määritelmän mukaan "runopoikarokkia".
– Haluan että musiikissa on vauhtia ja särmää, mutta sanoituksissa ajatusta.
Levyn julkaisun jälkeen Kaskinen jatkaa myös klubi-isännyyttään. Viime talvena hän haastatteli Alastiklubilla lukuisia eturivin esiintyjiä ennen heidän akustista keikkaansa.
– Oli upeaa tutustua niissä merkeissä moneen omaan esikuvaani. Myös heiltä olen oppinut paljon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Popmuusikko Elias Kaskisella on luottotavara, jota hän käyttää keikoilla, televisiossa ja vaelluksilla – ainakin satavuotias esine on lahja kuolleelta ystävältä
Hyvä elämä”On siistiä, että se on päälläni koko ajan ja kaikkialla”, Kaskinen sanoo.